Was she really asking for it?

Kotirouva on aina jäljessä kaikesta, sillä mitäpä sitä perseenpyyhkinnän ja ruuanlaiton välissä kukaan ehtisi. Mutta koska minulta jäi montakin sanaa sanomatta siihen kerjääkö jokainen minihameessa ja humalassa hoiperteleva nainen raiskausta ja toisaalta siihen, että jokainen mies on potentiaalinen raiskaaja niin avaudumpa nyt kuitenkin.

Eräs seksualisti argumentoi aiheesta täällä, otsikolla eettisyys vs. järkevyys, jotka ovat indeed kaksi eri asiaa. Väitin myös toisaalla, että pitäisi ehkä erottaa järkevyys yksilön kannalta vs. järkevyys yhteiskunnallisesti. Ei varmasti ole erityisen harkittua sammua minihame päällä yölliseen kaisaniemenpuistoon, samoin kuin "jaanan" internetissä tavannut mies osoitti melkoista harkinnan puutetta lähdettyään "jaanan" sijasta tuntemattoman miehen matkaan nöyryyttävin seurauksin. Mutta mitä helvettiä? Syyllinen on tietysti raiskaaja eikä uhria, oli tämä nyt sitten miten humalassa tai miten tyhmä, pidä asiasta syyllistää. Ja sori vaan, mä olen jokseenkin varma, ettei 99% suomalaisista kykene erottamaan harkitsemattomaksi mainittua tekoa syyllistämisestä eli perusanteron mielessä, edelleen, Jaanan uhria lähinnä vain sakotettiin tyhmyydestä. Ja tässä siis käsitelen nyt klassisia "date-rape" rikoksia, en esim tilanteita joissa mies raiskaa ex-vaimonsa kostoksi jne.

Ajatellaanpa pukeutumisasiaa toisinpäin: Kuvitteleeko kukaan, tosissaan, että raiskaukset loppuisivat kuin seinään jos kaikki Suomen naiset (ja satunnaiset miehet) alkaisivat käyttäytyä järkevästi, eivät joisi koskaan ikinä ees lasia viintä eivätkä ikinäikinä kulkisi missään kuin kaverin kanssa ja verkkareissa? Knappast. Pikemmin veikkaan, että "järkevän" (eli se käytös mistä uhria voidaan syyllistää) pikkuhiljaa vain kiristyisi kunnes täällä(kin) raiskaus oli suorastaan ok, jos uhrin nilkka on vilahtanut jostain burkhan altanainenhan suorastaan kerjäsi tulla raiskatuksi.

Uhreja syyllistetään koko ajan, enkä mä ole ihan varma, että kaikki edes tajuavat syyllistämisen levikin: Iltalehtien ja nettipalstojen lisäksi syyllistäjä voi olla yhtälailla syytettä käsittelevä poliisi, raiskatun puoliso tai muut omaiset (jotka btw ottavat raiskaustiedon yleensä todella huonosti), raiskaajan omaiset, ympäröivä yhteisö. Hämmentävää tässä on myös se, että meidän nykyinen parinmuodostus perustuu varsin pitkälle siihen, että heilutaan baarissa (kyllä, humalassa ja kyllä, minihameessa ja kyllä, lähdetään vieraiden miesten matkaan) - tai sovitaan treffejä nettituttavuuksien kanssa. Eli sama käytös on yhtenä hetkenä normaalia ja suorastaan yhteiskunnallisesti toivottavaakin (kun meilllä nyt on tällainen ydinperhevetoinen malli käytössä). Mutta sitten jos uhri onkin erehtynyt psykologisessa profiloinnissaan on tämä tyhmä, varomaton ja suorastaan kerjäsi raiskausta? Voisiko joku sitten kertoa *missä* järkevien naisten pitäisi niitä potentiaalisia miehiä tapailla, jossain suviseuroissako?


Järkevän käyttäytymisen kaanoni on oikeasti vaarallinen uhrin oikeusturvan kannalta. Raiskattujen asema Suomessa periaatteessa parani vuoden 1999 seksuaalirikoslain uudistuksessa, kun osa raiskauksista siirtyi yleisen syytteen alaisiksi. Uusistuksen nurjapuoli oli "lievän raiskauksen" eli sukupuoliyhteyteen pakottaminen (voisiko joko kertoa mitä eroa näilläkin on), joka jättää poliisin harkintaan tehdäänkö asialle jotain vai ei:

Raiskausta ei ilmoiteta syyttäjälle esimerkiksi silloin, kun poliisi arvioi, että sitä ei ole todennäköisesti tapahtunut. Ei-rikos -merkinnän käyttäminen on kolminkertaistunut uudistuksen jälkeen ja sen osuus poliisille ilmoitetuista raiskauksista on kasvanut.

Right. Että joku yksittäinen kyttä voi päättää uhria vilkaisemalla, onko tämä nyt oikeasti raiskattu vai ei. Ihan oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen faktana voin kertoa, että poliisit pitävät uskottavana VAIN tyyppillisen hysteerisesti itkevää uhria. Esimerkiksi kylmäntyyntä uhria ei uskota, koska useimpien poliisien pikkuisessa päässä ei yksinkertaisesti ole muuta vaihtoehtoa. Minkä verran jossain pikkupaikkakunnalla, jossa kaikki tuntevat toisensa jk hyshys-meininki vallitsee? Sellainen "noooh ei se varmasti tarkoittanutkaan, ja olithan sinä kyllä aika humalassa" -tyylinen? Mä pahoin pelkään, että tämä juuri tällainen poppoo saa Hahlin gradusta lisää tukea "no se kerjäsikin sitä" -perusteluihinsa ja merkkaa raporttiinsa "ei-rikos".
Veikkaan, että tuolla lievän raiskauksen -normistolla ja poliisin pikapäätöksillä on pyritty estämään turhia raiskaus-ilmoituksia, siis sellaisia jotka tehdään joko kiusaamistarkoituksessa tai kun vaikkapa pettäjälle iskee katumus (no, suurin osa miehistä ei usko puolisonsa syyttömyyteen adossa raiskaustapauksessakaan, eli konsti on sinänsä huono). Mutta, ööö, eikö meillä oli tuomioistuimet sitä varten, että ne päättää onko joku syyllinen, syytön, tai onko edes oikeuskäsittelyyn keissiä? Luonnollisesti aiheeton oikeusprosessi on raskas ja kurja juttu. Onko sitten jotenkin vähemmän kurjaa että poliisi voi ohittaa raiskauksen just-like-that? Mulla on sellainen käsitys, että raiskauskäsittely oikeudessa on uhrille (siis aidolle sellaiselle) aina ihan *helvetin* raskas prosessi, vaikkei enää "kunnnon raiskaus" olekaan asianomistajarikos. Mitä mä tiedän niin uhri mieluummin jättää kokonaan kertomatta kuin 1) käy läpi elämänsä luultavasti vittumaisinta kokemusta lukusia kertoja poliisien, lautamiesten jne ympäröimänä, 2) kuuntelee kuinka hän mahdollisesti itse "kerjäsi" raiskausta, 3) kärsii kotona miehensä tai isänsä tunnekriisistä, syyllistämisestä ja vihasta vaan yksinkertaisesti keskittää voimavaransa koko paskasta toipumiseen.

Onko meillä sitten vallalla femakkojen huutama raiskauskulttuuri? Noin äkkiseltään sanoisin, että on, vaikkei ehkä tuon linkin kaikilla kriteereillä pelattaisikaan. Aihe lienee kuitenkin oman kirjoituksensa arvoinen pähkinä. Entä onko jokainen mies olisi potentiaalinen raiskaaja (vaikkapa tämä? No ei tietenkään ja luonnollisesti on törkeää rasismia nipottaa joidenkin miesten teot kaikkien mies-nimikkeen alle lukeutuvien yksilöiden joukkoon. Ssekin feministi, jonka sanomaksi tuo yleensä osoitetaan pamautti asian kirjassaan esiintyneen roolihahmon suulla, kirjassa jossa ilmeisesti karrikoidaan senhetkistä feministipiiriä noin muutenkin. Pitäisi kai tonkia lisää feministien tekstejä nähdäkseen käyttääkö tuota väitettä joku oikeasti vai onko kyseessä vain feminismin vastaisten kirjoittajien pienehkö, hm, kämmi. Mun tarvinnee palata myös muihin aiheeseen liittyviin asioihin kuten raiskausfantasiat ja lasten sukupuolinen hyväksikäyttö (aikuisten ja toisten lasten tekeminä). Ja ei, nuo kaksi eivät todellakaan liity toisiinsa enkä todellakaan mieti niitä edes samana päivänä. Kunhan paan itselleni muistiin.

Mutta nyt kotiäiti tuuppaa nyt Hole-bändin soittimeen ja lähtee laulamaan lasten kanssa Asking For It -viisua.