Egosentristen kusipäänarsistien yhteiskunta?

Ensimmäiseen avautumiseeni tullut kommentti pisti miettimään onko raiskauksilla ja maata muutoin piinaavien itsekkäiden idioottien tekosilla kenties jotain yhteistä. Ja ehkä niillä on, ainakin jos riisuu raiskauksista jäljelle vain ns. deittiraiskaukset ja bileissä sammuneiden naisten väkisinmakaamiset. Yhteistä on se, että egosentriset kusipäänarsistit näkevät ihmiset ainoastaan välineinä. Tällaiset pomot näkevät duunareiden koneiden kaltaisina resursseina joista voi repiä irti mitä vain ja miten vain, egosentriset kusipäänarsistimiehet puolestaan näkevät naiset yksinomaan tyydysvälineinä. Näille ihmisille jalankulkijat ovat autoilua haittaavina esteinä, ilmastonmuutoksesta vouhkaajat ärsyttäviä häirikköjä, jotka pilaavat hyvät kulutusjuhlat, tutkivat journalistit ovat puolestaan maan tavan sotkevia pellejä, jne. Tällaisille tyypeille on olemassa vain minä, minun munani, minun tyydytykseni, minun bemarini - vain minä ja minun elämäni ja tarpeeni ovat merkityksellisiä ja muut ovat vain keino saada minun asiani niinkuin minä ne haluan, juuri sillä nimenomaisella hetkellä.

Myytinmurtaja julkaisi tuttavansa kirjoituksen otsikolla Parisuhderaiskausten häpeä ja hämmennys. Kotiäidin sohvadiagnoosi on ilmiselvä egostentrinen kusipäänarsisti. On todella vaikea käsittää mitä mies saa irti vastentahtoista naista pannessaan (jos nainen suostuu yhdyntään välttääkseen pahoinpitelyn ja päästäkseen irti inhottavasta tilanteesta voitaneen puhua melkoisesta vastentahtoisuudesta). On hyvin vaikea ymmärtää, miten kukaan mieltään avopuolisonsa vain tyydytysvälineeksi, kojeeksi jonka pitäisi olla aina valmis yhdyntään, huvitti tai ei. Myytinmurtajan esimerkki kusipäänarsistista osasi vieläpä syyllistämisen upean taidon - vikahan oli naisessa, joka ei "osoittanut rakkauttaan" eikä enää himoinnut. Ahdistavaa. Torjutuksi tuleminen ei tietenkään ole kivaa, varsinkaan jos sitä tapahtuu jatkuvana sarjana, ja toki siitä voi pahoittaa mielensä. Mutta ns. terve ihminen ottaa ja nielee asiantilan ja käy onanoimassa jossain nurkan takana. Ja, jos tilanne jatkuu samanlaisena viikoista ja kuukausista toiseen, esimerkiksi purkaa epätyydyttäväksi käyneen suhteensa.

Samansorttista egosentristä kusipäänarsismia taitaa esiintyä suomalaisissa yritysjohtajissa suorastaan toivottuna ominaisuutena. Mitä sikamaisempaa käytöstä taseen ja voiton nimissä tehdään, sitä parempi. Suhteellisuudentaju puolestaan tuntuu olevan yritysjohdolle täysin tarpeetonta:

Hissiyhtiö Koneen toimitusjohtaja Matti Alahuhta ehdotti Ylen aamu-tv:n haastattelussa, että Suomen kilpailukyvyn parantamiseksi palkkoja pitäisi alentaa tietyillä aloilla.

(Napattu täältä)
Jonkun muun suusta toi voisi olla jopa varteenotettavaa. Mutta kun herra Alahuhta itse tienää NELJÄ VITUN MILJOONAA EUROA VUODESSA niin ainakin kotiäidin silmissä kyseessä on egosentristen kusipäänarsisti, joka voisi edes kerran elämässään miettiä jotain muuta kuin kuinka paljon lisää rahaa saisi omaan kukkaroon kiskomalla sitä vielä vähän lisää rividuunareiden nahoista. Voi olla, että hissinkorjaajien palkat ovat kovat suhteessa muihin duunareiden, osastoa 70 000 vuodessa (sisältänee BTW kaikensortin sunnuntaiyöhälytys-korvauksia), mutta jospa vertailtaisiinkin näihin alahuhtiin. Ei kauhean kova. Alahuhta on ollut myös innokkaasti nostamassa eläkeikään ylöspäin. Itse hän pääsee eläkkeelle kuusikymppisenä, koska onhan johtajan duuni sen verran raskasta.

Egosentrisistä narsistikusipäistä olisi enemmänkin sanottavaa, mutta kotiäitiyden realiteetit ovat mitä ovat. Yhteiskunta pärjää ihan hyvin ilman blogiavautumisiani, kakrat eivät.