kulutan, siis olen?

Kotiäiti yrittää olla ekolooginen, sellainen trendikkään vaalenvihertävä.

Esinnäkään en harrasta etelänmatkoja, koska niiden hiilijalanjälki on tosi iso (ja öö, poden vuosi vuodelta pahenevaa lentopelkoa). Lajittelen kuin hullu: Hinkkaan puhtaiksi peltipurkit, folioidut mehupurkit, huuhtelen kaiken energiajakeeksi kelpaavan, tietenkin omaan lokeriin lasit ja keräyspaperit, peruskartonki itse poltettavaksi, biojätteet omaan kompostoriin ja ongelmajätteetkin kaikki omiin pikkusankoihinsa. Lihan sijasta vetelemme soijaa, kalaa ja kakaroille kanaa (kanan elämä ei ole kivaa, mutta hiilijälki pienempi, ikävä kanalle). Ruokaa meiltä menee kompostoriin todella vähän, koira kun hoitaa nekin jämät, joita ei mieheen saa upotettua. Vaikka talo on iso ja sijaitsee ei-missään, on se vanha ja kunnostettu - siis kierrätystä parhaimmillaan. Pyhimyksiä tässä ei kuitenkaan olla. Nuorimman kanssa en esim kestoile (en vain pystyjaksa kun pyykkiä on li(i)an isot vuoret jo muutenki, kaivon kanssa on ongelmia jne). Ja gasp, saatan päräyttää bensa- tai diesel-käyttöisellä automobiililla kylille kauppaan (19km suunta) tai peräti isoihin cityihin (min 40km suunta) joskus ihan vain siksi että pää sanoo kaikessa aikuisen seuran puutteessa muutoin poks. Taidan myös ostaa lapsille useammin vaatteita henkkamaukasta kuin kirpparilta vaikka siis saamme vaatteita lahjoituksina aika paljon noin ylipäätään.


Mutta sitten kun katsoo ympärilleen miten muut elää tulee mieleen miksi ihmeessä minä edes yritän tätäkään vähää. Koska meidia puhuu eniten mediasta viittaanpa nyt minäkin blogistaniin. Oletteko panneet merkille, että joinain päivinä Blogilistan kaikki suosituimmat blogit käsittelevät muotia ja erityisesti sen ostamista (kuumat, top ten ja luetuimmat)? Tsiisos. Kyllähän minäkin muotilehtiä selailen, mutta ei mua kiinnosta minkälaisen löydön joku pikkupimu (anteeksi vain) on jostain Giinatrikoon laareista tehnyt. Ihan oikeasti, onko nuo ihmiset olemassa vain kuluttaakseen? Ovatko he kuulleet ilmastonmuutoksesta, ympäristökatastrofeista, resurssien rajallisuudesta, nälänhädistä? Sentään jokunen kirjoittaa kirppareistä, mutta noin muuten mulle tule karseet flashbäckit 80-luvun merkkivaatepelleistä. Kaikilla piti oli lacosten pikeepaita, ruskeet purkkarit ja jotain Kappa/Busnell/Fila tms retkuja päällä. Tympeitä asuja hirveään hintaan enkä mä tajunnut yhtään miksi. Ymmärrän, että on kiva näyttää hyvältä, ja ymmärrän myös senkin, ettei bloggaaminen välttämättä kerro ihmisen arvoista kuin pinnan. Mutta sen ehkä juuri se pintapuolisuus mitä mä en ymmärrä. Sisäinen mediakriitikko haluaisi ravistella ja huutaa ettekö tajua tekevänne juuri niin kuin markkinamiehet teidän haluavan. Ehkä joku bloggaajista saa rahaa mainospläjäyksistään, mutta pelkään että ne vähemmän suositut pelaavat isoille pojille rahaa ja ostajia ihan ilmaiseksi. Maailma yhtiöiden vallassa, indeed


Lajitteluvimman lopputuloksena kotiäidin keittiön tiskipöytä ja tiskikaappi lainehtii epämääräisiä asioita, kuten kuivumassa olevia jugurttipurkin kansia tai mehua. Sekasotkun kestäisi paremmin, jos ei tietäisi kuinka harvaa kiinnostaa lajitella edes biojätteet eroon muusta sekajätteestä. Taitaa olla ihan sama, vaikka lentäisinkin jonnekin aurinkoon. Planeetta tuhoutuu kumminkin ja besides, yhden tutkimuksen mukaan thaimaan-matkaan tuhlattu summa on poissa muusta kuluttamisesta (usein täysin tarpeettomien hilavitkuttimien hankkimisesta) joiden hiilijälki ylittää thaimaanlennon superpäästöt parisataa prosenttisesti. Tosin mulla ei ole irroittaa sitä thaimaanmatkan hintaa kumminkaan.