syödäkö sika vai sairastaa sitä?

Kotiäiti on pissiintynyt. Kovin pissiintynyt ja syitä on lukuisia:

Saamenuutisten eilisaamun lähetyksessä kerrottiin Paraguaylaisten maanviljeilöiden hyönteismyrkyttäneen paikallisia intiaaneja, lentokoneesta käsin, jotta nämä vihdoin lähtisivät alueelta. Maanviljelijät haluavat sademetsän itselleen soijanviljelyyn ja alkuperäisiä intiaaneja edustavat Ava Guaranit haluaisivat elää ihan vain niinkuin ovat tähän asti eläneet, maalla jossa ovat eläneet jo, öö, kauan (CNN uutisoi asiasta täällä). Alkuperäiskansalaisten myrkyttäminen on ihan perseestä, ei siinä mitään, mutta kotiäidin korvaan särähti toi soijaviljely. Sitä kuvittelee pelastavansa maapallon pupeltamalla soijaa; kuluttaa vähemmän resursseja kuin lihantuotanto eikä tarttu surra miltä mahtaa siasta tuntua elää lyhyesti, ahtaasti ja päätyä pöytään. Pikainen soitto Transmeri Oy:lle paljasti, että ainakin Soyappétit-nimikkeen alla marketeissa myytävät soijanjatkeet ovat kotoisin Kanadasta. Ja pakataan Virossa. Yhtäaikaa lohdullinen (vain 2% maailman soijasta kasvaa kanatassa) ja hämmentävä tieto, sillä enpä olisi arvannut, että soija edes kasvaisi jossain Winnipegissä asti. Kotiäiti parka on vuodesta toiseen yrittänyt elättää soijapapulaisia omalla kasvimaallaan, laihoin tuloksin. Well, taidanpa ruinata kanadasta niiden pohjoisinta lajiketta ja aloittaa koko homman uudestaan.

Sikaflunssan rokotuskäytännöistä on varmaan avauduttu jo miljoonassa paikassa, mutta rutisen nyt minäkin: VITTU. Minkä ihmeen takia eri kuntien riskiryhmät ovat eri asemassa?! Tiisos, Stadissa piikitetään jo mummoja ja muita taviksia kun täällä periferiassa aloitettiin EILEN ensimmäiset riskiryhmien edustajat. Ja niitä sitten tuupitaan niinkin tiivisti kuin kerran viikossa. Ei kyse voi olla vain siitä, että rokottteita ei ole tullut tarpeeksi, kai niitä voisi koittaa jakaa vähän tasaisemminkin. Duh.

Hampaankoloon jäi vaikka mitä muutakin, mutta palataan ainakin noihin eettisiin syöminkeihin myöheemmin.