Väkivallan sukupuolittumisesta

Tietokonerikko, äänekkäästi huomiota vaativat kersat ja koulujen kesäloma = kotiäiti ei ole ennättänyt päivittelemään, ei oikeastaan edes lukemaan muidenkaan tuotoksia. Niinpä avaudun siitä, mistä on monesti pitänytkin: Mua yksinkertaisesti vituttaa käsitys, jonka perusteella on ihan sama onko lyöjä äiti, isä, mies, vaimo, lapsi vai mummo. Kipu sattuu ja kuolema tappaa kaikilla yhtäläisesti, mutta siihen se sitten jääkin.

Mies lyö naista, tyypillinen skenaario:
- nainen on raskaana tai juuri synnyttänyt; mies lyö humalassa
- nainen on fyysisesti miestään heiveröisempi ja voimiltaan vähäisempi; riitatilanteessa kuitenkin yleensä sanallisesti "pätevämpi"
- hakkaavan miehen luota lähteminen on vaikeaa, koska:
1) nainen taloudellisesti riippuvainen miehestä (pahimmassa tapauksessa asunto on miehen nimissä, tuloista enemmistö on miehen eikä tarpeeksi tylyn narsistin puoliso välttämättä saa edes sitä parinsadan euron äitiysrahaansakaan omalle tililleen).
2) nainen on henkisesti riippuvainen miehestä ja mm. pelkää tulevaisuuttaan yksin
3) nainen on valmis uskomaan, että vika on hänessä (niinkuin hakkaava puoliso väittää; "sunhan olisi pitänyt tietää, että mä en syö mitään missä on sipulia!").
4) perheen ideaali on edelleen isä ja äiti, väkivallalla tai ilman. Yksin voi olla lopulta jopa raskaampaa, tai ainakin pelätään sen olevan.
5) väkivallan (fyysisen tai henkisen) pelko ja kierre tekee ihmisestä vähitellen aloitekyvyttömän hermoraunion. Ero "normaalin" ja epänormaalin elämän välillä hämärtyy, eikä omasta tilasta ole välttämättä edes kovin realistista käsitystä
6) "normi-perheväkivaltaan" liittyy voimakas pahoittelun, hyvittelyn ja toivon kierre. Sykli on keskimäärin kuutisen viikkoa: Kun on räjähdetty (=hakattu vaimo) tulee itku ja hyvittely. Lupaukset ettei tämä uusi, tuodaan kukkia, luvataan lopettaa juominen jne -> perusvaimo haluaa tietenkin uskoa. Pari viikkoa meneekin sitten uuden kuherruskuukauden tunnelmissa, ollaan rakastuneempia kuin koskaan. Mutta sitten alkaa taas ilmapiirikiristyä, tulee jännitteitä ja vaimo yrittää varoa jokaista elettään ja liikettään. Ja sitten lopulta räjäähtää ja taas alkaa uusi kierre.
7) Väkivaltaan voi liittyä myös raiskaaminen/sukupuoliyhteyteen pakottaminen, tai sukupuolisten "palvelusten" kiristäminen (joko nyrkillä tai jonkinlaisella "sä et rakasta mua jos et nyt anna" -tyyppisellä itsesäälittelyn maksimoinnilla)


Nainen lyö miestä, tyypilinen skenaario:
- fyysisesti yleensä taspuolisia tai hyökkääjä jopa miestä heikompi
- taloudellisesti tasapuolisia, omat palkat ja tilit, ts. ei yleensä alisteista asemaa
- pelon ja hyvittelyn kierrettä ei ole, tai se on huomattavasti epäselvempää.
- naiset raiskaavat miehiä erittäin harvoin; tiedossani ei ole yhtään ainutta perheväkivaltatapausta jossa miestä olisi yritetty raiskata/vaadittu yhdyntään nyrkkien voimalla.

Yhteenvedettynä: On ihan hemmetin väärin lyödä puolisoaan, koskaan tai missään tilanteessa. On kuitenkin tosi perseestä väittää, että miehelle naisen tekemä väkivalta olisi aina yhtä vakava juttu kuin toisinpäin. Varmaan jostain löytyy sekin tapaus, jossa miehen alisteinen osa täyttää kaikki ne kriteerit, jotka edellä luettelin naisten kokoeman väkivallan ominaispiirteiksi, ainahan löytyy joku poikkeus.
Mainittakoon vielä disclaimerin omaisesti, että kyseessä on stereotyyppiset tapaukset, jonkilaiset vakiot, käsittelyn ulkopuolelle jäi täysin mm. lesboparien parisuhdeväkivalta. Kotiäiti ei myöskään ole tempaissut näitä asioita hatustaan vaan, öö, ihan tuolta yliopiston luentosaleista poiminut.

että RÄYH vaan.