Kotiäiti sitten makoili viime yönä umpihereillä kuopuksen nyyhkiessä puhkevia hampaita. Ja ehti miettiä kaikenlaista. Joitakin mysteerisiä latuja pitkin päädyin miettimään raiskaustraumoja ja joudoin toteamaan tietäväni yhtä ja toista raiskattujen naisten trauma/selviytymistarinoista, mutta en skeidaakaan raiskattujen miesten kokemuksista.
Päädyin lukemaan kokemuksia mm. täältä - osasin kyllä odottaa, että raiskaus on ehkä rankimmasta päästä kokemuksia sukupuolesta riippumatta, mutta jotenkin lukemani silti järkytti. Ehkä erityisesti siksi, että vaikka raiskatuilla naisillakin on ongelmia saada tukea toipumiseen, niin raiskatut miehet ovat sitten vielä pahemmin yksin. Myös uhrien määrä oli shokki - että joka viides amerikkalinen raiskattu on mies.
Miesten traumat ovat ilmeisesti aika pitkälle samansorttisia kuin naistenkin, parilla erotuksella: Miesten ei tarvitse pelätä raskautta, mutta miesten kroppa voi "tehdä tenän" ja raiskausakti aiheuttaa paitsi erektion myös ejakulaation. Uhrille se on sitten tosi paska tilanne, sillä moni arvelee alitajuisesti tuolloin halunneensa raiskausta/että olivat sitten kiihottuneita tms. Aika karua.
...Äh, elämä. Kotiäiti palaa aiheeseen seuraavan lastenhoitobreikin yhteydessä.
Jäin miettimään miksi mulla oli mielikuva, että miesten raiskaukset ovat huomattavasti harvinaisempia? Olisiko täällä pohjolassa vähemmän keissejä vai vaikeneeko täällä raiskatut miehet vieläkin tiukemmin kuin naiset?
