parisuhdeväkivallasta, osa II

Joudun siirtymään rautalanka-osastolle: Oikeasti aina sattuu, sukupuoleen katsomatta, jos lyödään. Eikä ole sen enemmän tai sen vähemmän väärin, jos nainen lyö miestä. Mutta. Jos tarkastellaan fiktiivistä taistelukenttätilannetta, jossa vihastunut mies lyö naista (nyrkillä poskeen) vs. vihastunut nainen lyö miestä (lintsari avokämmenellä poskeen) niin eihän ne välttämättä vertaudu mitenkään toisiinsa. VAIKKA poskeen tulleen kivun määrä ja kudosvauriot olisivatkin yhtäläisiä, tosin milläpä sitä kivun määrää kukaan mittaa. Again, varmasti on tilanteita, jossa mies on vastaavasti alisteinen kuin raskaanaoleva/hiljattain lapsen saanut nainen (taloudellisesti yhtä riippuvainen jne) mutta mun on silti vaikea kuvitella tilannetta, jossa pelko ja väkivallan kierre kasvaisivat samalle tasolle (PAITSI jos verrataan tilanteisiin, joissa äiti pahoinpitelee lapsiaan!). Edellisen parisuhdeväkivalta-entryssä mainittujen syiden lisäksi törkeihin puolison pahoinpitelyihin syyllistyvät miehet ovat ihan älyttömän usein narsistisia persoonia (narsistinen persoonahäiriö). On narsistisia naisiakin, ja esim narsisti-äidin lapsena oleminen on kuulemma sitten se helvetillisen perhe-elämän huipentuma. Mutta siis siinä naisen ja miehen välissä liitossa narsisti puolisona tuo oman pikantin lisänsä:

"Narsistisella persoonallisuudella varustettu henkilö on yleensä oman ongelmansa suhteen sokea. Hänellä ei ole sairauden tuntoa eikä hän tiedosta omaehtoisesti, että hänen vaikeutensa johtuvat hänestä vaan hän on aina sitä mieltä, että vaikeuksien syy on hänen ulkopuolellaan ”tyhjänpäiväisissä” säännöissä, laeissa, yhteiskunnassa, muiden ihmisten ymmärtämättömyydessä, mutta ei koskaan hänessä itsessään."

Pelon ja tuskan kierre nyt vaan on ihan toisenlainen, jos vastassa on tavallaan mielisairaaksi ajateltava henkilö, joka sitten kaiken lisäksi on fyysisesti isompi, hallitsee raha-asiat ja omistaa asunnot jne. Mä myös luulen, ettei miehet ihan oikeasti ymmärrä miten helvetin haavoittuvainen nainen voi olla viimeisillään raskaana tai joku kuusiviikkoinen nyytti kainalossa ja univelat niskassa. Siinä kohtaa vähäkään narsismiin päin kallellaankaan olevan sick-wifebeater psytyy aika äkkiä murtamaan tylyimmänkin naisen päänsisällön, itsesuojeluvaiston ja lopulta koko persoonan.

Mä haluaisin ihan aidosti kuulla jostain tapauksesta, jossa mies on ollut yhtä heikoilla. Lasten huoltajuuksilla uhkailut esim on todella syvältä ja niissä mies voi olla aidosti tosi heikoila, mutta aiheuttaako se samanlaista paniikkipelkoa kotona 24/7 kuin mainitsemani skenaario? Pelkoa ja ahdistusta mikä ei oikein ota kuluakseen pois edes vuosien terapialla? Toisaalta on aina henkilöitä, jotka kestää enemmän ja niitä joiden polla hajoaa objektiivisesti katsottuna aika pienestä. Joku selviää hengissä ja täyspäisenä vaikka keskitysleiriltä kun joku toinen tekee itsarin tyyliin rakennekynnen katkettua...

Mun onglemani ei tämän asian kanssa ole mikään sukupuolten taistelu siitä, kummalla on vaikeampaa. Mun ongelma on se, ettei tämmöisiä asioita suostuta näkemään eikä niitä suostuta tajuamaan. Mä jotenkin haluan kuvitella, että jos sairaalloisesta käytöksestä puhuttaisiin julkisesti ja joissa puheissa käytös myös erittäin painokkaasti tuomittaisiin, joku ehkä joskus välttyisi moiselta kohtalolta. Narsistit eivät juuri koskaan tajua itse miten vitrallaan niiden ajattelu ja käytös on, mutta ehkä, ehkä jos asiasta kuulisi myös muilta (ns. miehekkäiltä miehiltä eikä vain ruikuttavilta vastenmielisiltä femakkohuorilta) niin jospa joku niistä edes tajuaisi kysellä ongelmaansa apua?