maanantai 30. marraskuuta 2009

BMI ja mielivalta

Sitä ollaan sitten ylipainoisia.
Ei pahasti, BMI on 26 ja rapiat kun alle 25 olisi vielä normaali. Hämmentävintä tässä on kuitenkin se, että en (ainakaan hyvinä päivinä) koe olevani lihava. Myönnettäköön, että mahanedustaa koristavat vähemään esteettiset vatkulimakkarat. BMI:ni korkeudesta minulle huomauttelee lähinnä Nintendo Wiin Fit-ohjelma, joka ehdottelee täysin normipainoiselle siipallekin muutaman kilon pudotusta 22 ideaaliin (ei todellakaan ole minusta tarpeen). Toki monin paikoin muistutetaan, että BMI on laskennallinen malli, eikä päde esimerkiksi bodaajiin sillä BMI ei arvioi lainkaan lihasten osuutta painosta. Mutta onhan sillä muitakin heikkouksia:

1) Miehille ja naisille on sama, yhteinen BMI. Toisaalla, vaikkapa alkoholin "sopivan" kulutuksen yhteydessä tolkutetaan, kuinka naisilla on aina enemmän rasvaa kuin samankokoisella miehellä ja siten heikompi viinapää. Mutta sama mittari sopii yhtäkkiä läskin arviointiin.

2) Laskukaava on myöskään huomioi pituutta - ei ole sama asia olla 180cm nainen kuin 155 snettinen.

3) Peruslaskurit eivät myöskään huomioi ikää. Lääkäri ehdotti 63v äidilleni laihduttamista, ja tarjosi tavoitteeksi BMI 22 mukaista 59 kilon painoa. Osoitin silloin BMI 24 ja 63 kg:n kroppaani ja totesin tavoitteen tarkoittavan minua hoikempaa. Äitini oli hämmentynyt. Oikeasti, kuka ihme kuvittelee, että eläkeläisenkin tulisi olla BMI 22?! Kehoitin tavoittelemaan jotain järjellistä, kuten 70 kilon nurkilla pyörivää painoa. Toisaalta oma vartalonikin on kerryttänyt matkan varrella läskin lisäksi lisää lihasta - samanlaiset makkarat koristivat vyötäröä nippanappa kaksikymppisenä noin 7 kiloa pienemmällä vaakalukemalla. Vaatekokokin oli silloin sama kuin nyt, mutta silloin BMI oli normaali, nyt ei. Toisaalta eikö lähes 20 vuoden ja kolmen lapsen pitäisi näkyä jossain?


Nykyinen vaatemuoti edellyttää usein sitä 22 BMI:n vartaloa näyttääkseen hyvältä**. Mun silmääni 22 ideaalin vartalot ovat muuten jo laihanpuoleisia, ja normaalipainon alarajalla keikkuvista moni on minusta epäterveen laiha. En kuitenkaan ole ainoa, joka BMI:n mielivaltaisuutta ihmettelee. Flickristä löytyi nopeasti galleria, joka esittelee eri BMI kategorioiden naisia (sori, en voi tuupata kuvia tähän suoraan). Minusta surullisinta katsottavaa on ns. ylipainoiset - minusta kun ovat hyvinkin normaalivartaloisia ja terveenoloisia.

http://www.flickr.com/photos/77367764@N00/1454434641/in/set-72157602199008819/
http://www.flickr.com/photos/77367764@N00/1459473093/in/set-72157602199008819/ http://www.flickr.com/photos/77367764@N00/1458561913/in/set-72157602199008819/
http://www.flickr.com/photos/77367764@N00/1457384857/in/set-72157602199008819/
Iso osa "lihavien" (obese) luokkaan päätyneistä näyttää silmään vielä aivan järkeviltä, esim http://www.flickr.com/photos/77367764@N00/1459935934/in/set-72157602199008819/ ja muutama BMI:n perusteella sairaalloisen lihavaksi määriteltykin näyttää ihan kivoilta:
http://www.flickr.com/photos/77367764@N00/1462394033/in/set-72157602199008819/
Normaalit, siis BMI 19-25, näyttävät minun silmiini hoikilta. Muutamat jopa vähän turhan hoikiltakin, niistä rehellisesti alipainoisista puhumattakaan...


Kuka sitten on keksinyt, että BMI 22 on just se luku, jota kaikkien tulisi tavoitella? Tuolle suht mielivaltaisesti rykäistylle luvulle on olemassa kaksi vakuuttavaa tahoa: WHO ja CDC (ameriikan terveysvirasto). Pitkin nettiä viitataan tutkimuksiin, joiden mukaan 19-22 BMI:n ihmiset elävät pisimpään. Uskottavia referenssejä ei sitten löytynytkään (okei, tutkimus *voi* olla niin vanha ettei siihen ole netissä referenssejä - toisaalta näihin "faktoihin" viitataan niin paljon mm. suomlaisessa terveydenhuollossa, että alkuperäinen lähde olisi pop). Mutta "ihan oikeissa" tutkimuksessa pullukoiden on todettu elävän pisimpään. Molemmat tutkimukset painottavat ALIpainon vaarallisuutta - vasta vakava lihavuus lyhentää elinikää yhtä tehokkaasti kuin laihana tikkuna koikkelehtiminen. Noiden lisäksi löytyi vanhempia tutkimuksia, joiden MISQUOTEilta em. väitteet vaikuttavat*. Voisiko sitten olla niinkin nolosti, että raja-arvot olisivat peräisin BMI:n kehittäneen Adolphe Quetelet'n hatusta?

Kritiikkiä on BMI:tä kohtaan toki esitetty paljon, esim täällä tai Lancetissa. NHANES II survey'n (USA 1976-1980) perustuneet "terveen painorajat" olivat voimassa vuoteen 2000 ja olivat lievemmät kuin nykyään. Mulla on myös sellainen mielikuva, että suomalaisen terveydenhuollon suosittelema 'turvallinen' vyötärönmitta olisi lyhentynyt merkittävästi - harmaat aivosolut väittää, että kymmenen vuotta takaperin naisten vaaravyöhyke meni metrisessä vyötärössä, nykyään sama raja on 80 cm, mutta mitään todisteita en tähän hätään onnistunut löytämään.


En ole salaliittoteorioiden kannattaja, mutta tähän olisi helppo kehittää jokin muotimaailman, laihdutuslääkevalmistajien, laihisruokatehtaiden ja kolesterolinalentajien yhteinen "uskotellaan, et ne on läskei ni saadaan kassoihin enemmän rahaa" -teoria.


Mutta jotta koko juttu ei menisi omien kilojen puolusteluun (vikahan on BMI:ssä, ei minussa :)), tässä linksu kirjoitukseen, jossa meikäläisen kaltaista tekstiä suoltaneita pannaan halvalla pinoon http://myrsky.net/faust3/archives/649. Enpä olisi tätä tekstiä ennen tajunnut oleva Fat Acceptance liikkeen kannattaja :).

---

*) satunnaisia faktoja:

BMI 22 tai alle ei ole kovin helppo:
To maintain the currently fashionable (super slim) female physique, most women have to eat less than 900 calories a day. ("Society's standard of beauty is an image that is literally, just short of starvation for most women" Hansen & Goodman)


Vanhuksetkin laihduttaa - miksi? Muoti vai lääkäritkö tässä on asialla?
A major research project found that more than 20% of the women aged 70 and older were dieting, even though higher weight poses a very low risk for death at that age, and weight loss may actually be harmful.


Laihdutusruokavaliolla olleet rotat sairastuivat herkästi ja sen päälle kuolivat nuorempina...
The results of the one study which found that rats fed less calories lived longer than rats allowed their fill, have never been repeated. The other researchers who tried this study, found that rats fed less food, died earlier and got sick before dying. (ref: Stewart, Douglas: "Solving the Aging Puzzle" reference to the studies of Dr Stephen Austad, "Smithsonian Magazine", vol 28, no. 10 Jan 10, 1998)
Latest statistics from the CDC state that people with BMIs from 26-35 live longer than people with BMI's in the so called "normal ranges" (BMI 22-25) They theorized that overweight and obese people are likely better nourished than many in the so called normal weight ranges and also more able to exercise. They also stated that this might suggest that the BMI "normal range" is really "underweight" for most people.


**) Palaan käsittelemään muodin luomia vartalovaatimuksia myöhemmin

perjantai 20. marraskuuta 2009

kulutan, siis olen?

Kotiäiti yrittää olla ekolooginen, sellainen trendikkään vaalenvihertävä.

Esinnäkään en harrasta etelänmatkoja, koska niiden hiilijalanjälki on tosi iso (ja öö, poden vuosi vuodelta pahenevaa lentopelkoa). Lajittelen kuin hullu: Hinkkaan puhtaiksi peltipurkit, folioidut mehupurkit, huuhtelen kaiken energiajakeeksi kelpaavan, tietenkin omaan lokeriin lasit ja keräyspaperit, peruskartonki itse poltettavaksi, biojätteet omaan kompostoriin ja ongelmajätteetkin kaikki omiin pikkusankoihinsa. Lihan sijasta vetelemme soijaa, kalaa ja kakaroille kanaa (kanan elämä ei ole kivaa, mutta hiilijälki pienempi, ikävä kanalle). Ruokaa meiltä menee kompostoriin todella vähän, koira kun hoitaa nekin jämät, joita ei mieheen saa upotettua. Vaikka talo on iso ja sijaitsee ei-missään, on se vanha ja kunnostettu - siis kierrätystä parhaimmillaan. Pyhimyksiä tässä ei kuitenkaan olla. Nuorimman kanssa en esim kestoile (en vain pystyjaksa kun pyykkiä on li(i)an isot vuoret jo muutenki, kaivon kanssa on ongelmia jne). Ja gasp, saatan päräyttää bensa- tai diesel-käyttöisellä automobiililla kylille kauppaan (19km suunta) tai peräti isoihin cityihin (min 40km suunta) joskus ihan vain siksi että pää sanoo kaikessa aikuisen seuran puutteessa muutoin poks. Taidan myös ostaa lapsille useammin vaatteita henkkamaukasta kuin kirpparilta vaikka siis saamme vaatteita lahjoituksina aika paljon noin ylipäätään.


Mutta sitten kun katsoo ympärilleen miten muut elää tulee mieleen miksi ihmeessä minä edes yritän tätäkään vähää. Koska meidia puhuu eniten mediasta viittaanpa nyt minäkin blogistaniin. Oletteko panneet merkille, että joinain päivinä Blogilistan kaikki suosituimmat blogit käsittelevät muotia ja erityisesti sen ostamista (kuumat, top ten ja luetuimmat)? Tsiisos. Kyllähän minäkin muotilehtiä selailen, mutta ei mua kiinnosta minkälaisen löydön joku pikkupimu (anteeksi vain) on jostain Giinatrikoon laareista tehnyt. Ihan oikeasti, onko nuo ihmiset olemassa vain kuluttaakseen? Ovatko he kuulleet ilmastonmuutoksesta, ympäristökatastrofeista, resurssien rajallisuudesta, nälänhädistä? Sentään jokunen kirjoittaa kirppareistä, mutta noin muuten mulle tule karseet flashbäckit 80-luvun merkkivaatepelleistä. Kaikilla piti oli lacosten pikeepaita, ruskeet purkkarit ja jotain Kappa/Busnell/Fila tms retkuja päällä. Tympeitä asuja hirveään hintaan enkä mä tajunnut yhtään miksi. Ymmärrän, että on kiva näyttää hyvältä, ja ymmärrän myös senkin, ettei bloggaaminen välttämättä kerro ihmisen arvoista kuin pinnan. Mutta sen ehkä juuri se pintapuolisuus mitä mä en ymmärrä. Sisäinen mediakriitikko haluaisi ravistella ja huutaa ettekö tajua tekevänne juuri niin kuin markkinamiehet teidän haluavan. Ehkä joku bloggaajista saa rahaa mainospläjäyksistään, mutta pelkään että ne vähemmän suositut pelaavat isoille pojille rahaa ja ostajia ihan ilmaiseksi. Maailma yhtiöiden vallassa, indeed


Lajitteluvimman lopputuloksena kotiäidin keittiön tiskipöytä ja tiskikaappi lainehtii epämääräisiä asioita, kuten kuivumassa olevia jugurttipurkin kansia tai mehua. Sekasotkun kestäisi paremmin, jos ei tietäisi kuinka harvaa kiinnostaa lajitella edes biojätteet eroon muusta sekajätteestä. Taitaa olla ihan sama, vaikka lentäisinkin jonnekin aurinkoon. Planeetta tuhoutuu kumminkin ja besides, yhden tutkimuksen mukaan thaimaan-matkaan tuhlattu summa on poissa muusta kuluttamisesta (usein täysin tarpeettomien hilavitkuttimien hankkimisesta) joiden hiilijälki ylittää thaimaanlennon superpäästöt parisataa prosenttisesti. Tosin mulla ei ole irroittaa sitä thaimaanmatkan hintaa kumminkaan.

torstai 12. marraskuuta 2009

syödäkö sika vai sairastaa sitä?

Kotiäiti on pissiintynyt. Kovin pissiintynyt ja syitä on lukuisia:

Saamenuutisten eilisaamun lähetyksessä kerrottiin Paraguaylaisten maanviljeilöiden hyönteismyrkyttäneen paikallisia intiaaneja, lentokoneesta käsin, jotta nämä vihdoin lähtisivät alueelta. Maanviljelijät haluavat sademetsän itselleen soijanviljelyyn ja alkuperäisiä intiaaneja edustavat Ava Guaranit haluaisivat elää ihan vain niinkuin ovat tähän asti eläneet, maalla jossa ovat eläneet jo, öö, kauan (CNN uutisoi asiasta täällä). Alkuperäiskansalaisten myrkyttäminen on ihan perseestä, ei siinä mitään, mutta kotiäidin korvaan särähti toi soijaviljely. Sitä kuvittelee pelastavansa maapallon pupeltamalla soijaa; kuluttaa vähemmän resursseja kuin lihantuotanto eikä tarttu surra miltä mahtaa siasta tuntua elää lyhyesti, ahtaasti ja päätyä pöytään. Pikainen soitto Transmeri Oy:lle paljasti, että ainakin Soyappétit-nimikkeen alla marketeissa myytävät soijanjatkeet ovat kotoisin Kanadasta. Ja pakataan Virossa. Yhtäaikaa lohdullinen (vain 2% maailman soijasta kasvaa kanatassa) ja hämmentävä tieto, sillä enpä olisi arvannut, että soija edes kasvaisi jossain Winnipegissä asti. Kotiäiti parka on vuodesta toiseen yrittänyt elättää soijapapulaisia omalla kasvimaallaan, laihoin tuloksin. Well, taidanpa ruinata kanadasta niiden pohjoisinta lajiketta ja aloittaa koko homman uudestaan.

Sikaflunssan rokotuskäytännöistä on varmaan avauduttu jo miljoonassa paikassa, mutta rutisen nyt minäkin: VITTU. Minkä ihmeen takia eri kuntien riskiryhmät ovat eri asemassa?! Tiisos, Stadissa piikitetään jo mummoja ja muita taviksia kun täällä periferiassa aloitettiin EILEN ensimmäiset riskiryhmien edustajat. Ja niitä sitten tuupitaan niinkin tiivisti kuin kerran viikossa. Ei kyse voi olla vain siitä, että rokottteita ei ole tullut tarpeeksi, kai niitä voisi koittaa jakaa vähän tasaisemminkin. Duh.

Hampaankoloon jäi vaikka mitä muutakin, mutta palataan ainakin noihin eettisiin syöminkeihin myöheemmin.

maanantai 9. marraskuuta 2009

Egosentristen kusipäänarsistien yhteiskunta?

Ensimmäiseen avautumiseeni tullut kommentti pisti miettimään onko raiskauksilla ja maata muutoin piinaavien itsekkäiden idioottien tekosilla kenties jotain yhteistä. Ja ehkä niillä on, ainakin jos riisuu raiskauksista jäljelle vain ns. deittiraiskaukset ja bileissä sammuneiden naisten väkisinmakaamiset. Yhteistä on se, että egosentriset kusipäänarsistit näkevät ihmiset ainoastaan välineinä. Tällaiset pomot näkevät duunareiden koneiden kaltaisina resursseina joista voi repiä irti mitä vain ja miten vain, egosentriset kusipäänarsistimiehet puolestaan näkevät naiset yksinomaan tyydysvälineinä. Näille ihmisille jalankulkijat ovat autoilua haittaavina esteinä, ilmastonmuutoksesta vouhkaajat ärsyttäviä häirikköjä, jotka pilaavat hyvät kulutusjuhlat, tutkivat journalistit ovat puolestaan maan tavan sotkevia pellejä, jne. Tällaisille tyypeille on olemassa vain minä, minun munani, minun tyydytykseni, minun bemarini - vain minä ja minun elämäni ja tarpeeni ovat merkityksellisiä ja muut ovat vain keino saada minun asiani niinkuin minä ne haluan, juuri sillä nimenomaisella hetkellä.

Myytinmurtaja julkaisi tuttavansa kirjoituksen otsikolla Parisuhderaiskausten häpeä ja hämmennys. Kotiäidin sohvadiagnoosi on ilmiselvä egostentrinen kusipäänarsisti. On todella vaikea käsittää mitä mies saa irti vastentahtoista naista pannessaan (jos nainen suostuu yhdyntään välttääkseen pahoinpitelyn ja päästäkseen irti inhottavasta tilanteesta voitaneen puhua melkoisesta vastentahtoisuudesta). On hyvin vaikea ymmärtää, miten kukaan mieltään avopuolisonsa vain tyydytysvälineeksi, kojeeksi jonka pitäisi olla aina valmis yhdyntään, huvitti tai ei. Myytinmurtajan esimerkki kusipäänarsistista osasi vieläpä syyllistämisen upean taidon - vikahan oli naisessa, joka ei "osoittanut rakkauttaan" eikä enää himoinnut. Ahdistavaa. Torjutuksi tuleminen ei tietenkään ole kivaa, varsinkaan jos sitä tapahtuu jatkuvana sarjana, ja toki siitä voi pahoittaa mielensä. Mutta ns. terve ihminen ottaa ja nielee asiantilan ja käy onanoimassa jossain nurkan takana. Ja, jos tilanne jatkuu samanlaisena viikoista ja kuukausista toiseen, esimerkiksi purkaa epätyydyttäväksi käyneen suhteensa.

Samansorttista egosentristä kusipäänarsismia taitaa esiintyä suomalaisissa yritysjohtajissa suorastaan toivottuna ominaisuutena. Mitä sikamaisempaa käytöstä taseen ja voiton nimissä tehdään, sitä parempi. Suhteellisuudentaju puolestaan tuntuu olevan yritysjohdolle täysin tarpeetonta:
Hissiyhtiö Koneen toimitusjohtaja Matti Alahuhta ehdotti Ylen aamu-tv:n haastattelussa, että Suomen kilpailukyvyn parantamiseksi palkkoja pitäisi alentaa tietyillä aloilla.

(Napattu täältä)
Jonkun muun suusta toi voisi olla jopa varteenotettavaa. Mutta kun herra Alahuhta itse tienää NELJÄ VITUN MILJOONAA EUROA VUODESSA niin ainakin kotiäidin silmissä kyseessä on egosentristen kusipäänarsisti, joka voisi edes kerran elämässään miettiä jotain muuta kuin kuinka paljon lisää rahaa saisi omaan kukkaroon kiskomalla sitä vielä vähän lisää rividuunareiden nahoista. Voi olla, että hissinkorjaajien palkat ovat kovat suhteessa muihin duunareiden, osastoa 70 000 vuodessa (sisältänee BTW kaikensortin sunnuntaiyöhälytys-korvauksia), mutta jospa vertailtaisiinkin näihin alahuhtiin. Ei kauhean kova. Alahuhta on ollut myös innokkaasti nostamassa eläkeikään ylöspäin. Itse hän pääsee eläkkeelle kuusikymppisenä, koska onhan johtajan duuni sen verran raskasta.

Egosentrisistä narsistikusipäistä olisi enemmänkin sanottavaa, mutta kotiäitiyden realiteetit ovat mitä ovat. Yhteiskunta pärjää ihan hyvin ilman blogiavautumisiani, kakrat eivät.

torstai 5. marraskuuta 2009

Was she really asking for it?

Kotirouva on aina jäljessä kaikesta, sillä mitäpä sitä perseenpyyhkinnän ja ruuanlaiton välissä kukaan ehtisi. Mutta koska minulta jäi montakin sanaa sanomatta siihen kerjääkö jokainen minihameessa ja humalassa hoiperteleva nainen raiskausta ja toisaalta siihen, että jokainen mies on potentiaalinen raiskaaja niin avaudumpa nyt kuitenkin.

Eräs seksualisti argumentoi aiheesta täällä, otsikolla eettisyys vs. järkevyys, jotka ovat indeed kaksi eri asiaa. Väitin myös toisaalla, että pitäisi ehkä erottaa järkevyys yksilön kannalta vs. järkevyys yhteiskunnallisesti. Ei varmasti ole erityisen harkittua sammua minihame päällä yölliseen kaisaniemenpuistoon, samoin kuin "jaanan" internetissä tavannut mies osoitti melkoista harkinnan puutetta lähdettyään "jaanan" sijasta tuntemattoman miehen matkaan nöyryyttävin seurauksin. Mutta mitä helvettiä? Syyllinen on tietysti raiskaaja eikä uhria, oli tämä nyt sitten miten humalassa tai miten tyhmä, pidä asiasta syyllistää. Ja sori vaan, mä olen jokseenkin varma, ettei 99% suomalaisista kykene erottamaan harkitsemattomaksi mainittua tekoa syyllistämisestä eli perusanteron mielessä, edelleen, Jaanan uhria lähinnä vain sakotettiin tyhmyydestä. Ja tässä siis käsitelen nyt klassisia "date-rape" rikoksia, en esim tilanteita joissa mies raiskaa ex-vaimonsa kostoksi jne.

Ajatellaanpa pukeutumisasiaa toisinpäin: Kuvitteleeko kukaan, tosissaan, että raiskaukset loppuisivat kuin seinään jos kaikki Suomen naiset (ja satunnaiset miehet) alkaisivat käyttäytyä järkevästi, eivät joisi koskaan ikinä ees lasia viintä eivätkä ikinäikinä kulkisi missään kuin kaverin kanssa ja verkkareissa? Knappast. Pikemmin veikkaan, että "järkevän" (eli se käytös mistä uhria voidaan syyllistää) pikkuhiljaa vain kiristyisi kunnes täällä(kin) raiskaus oli suorastaan ok, jos uhrin nilkka on vilahtanut jostain burkhan altanainenhan suorastaan kerjäsi tulla raiskatuksi.

Uhreja syyllistetään koko ajan, enkä mä ole ihan varma, että kaikki edes tajuavat syyllistämisen levikin: Iltalehtien ja nettipalstojen lisäksi syyllistäjä voi olla yhtälailla syytettä käsittelevä poliisi, raiskatun puoliso tai muut omaiset (jotka btw ottavat raiskaustiedon yleensä todella huonosti), raiskaajan omaiset, ympäröivä yhteisö. Hämmentävää tässä on myös se, että meidän nykyinen parinmuodostus perustuu varsin pitkälle siihen, että heilutaan baarissa (kyllä, humalassa ja kyllä, minihameessa ja kyllä, lähdetään vieraiden miesten matkaan) - tai sovitaan treffejä nettituttavuuksien kanssa. Eli sama käytös on yhtenä hetkenä normaalia ja suorastaan yhteiskunnallisesti toivottavaakin (kun meilllä nyt on tällainen ydinperhevetoinen malli käytössä). Mutta sitten jos uhri onkin erehtynyt psykologisessa profiloinnissaan on tämä tyhmä, varomaton ja suorastaan kerjäsi raiskausta? Voisiko joku sitten kertoa *missä* järkevien naisten pitäisi niitä potentiaalisia miehiä tapailla, jossain suviseuroissako?


Järkevän käyttäytymisen kaanoni on oikeasti vaarallinen uhrin oikeusturvan kannalta. Raiskattujen asema Suomessa periaatteessa parani vuoden 1999 seksuaalirikoslain uudistuksessa, kun osa raiskauksista siirtyi yleisen syytteen alaisiksi. Uusistuksen nurjapuoli oli "lievän raiskauksen" eli sukupuoliyhteyteen pakottaminen (voisiko joko kertoa mitä eroa näilläkin on), joka jättää poliisin harkintaan tehdäänkö asialle jotain vai ei:

Raiskausta ei ilmoiteta syyttäjälle esimerkiksi silloin, kun poliisi arvioi, että sitä ei ole todennäköisesti tapahtunut. Ei-rikos -merkinnän käyttäminen on kolminkertaistunut uudistuksen jälkeen ja sen osuus poliisille ilmoitetuista raiskauksista on kasvanut.


Right. Että joku yksittäinen kyttä voi päättää uhria vilkaisemalla, onko tämä nyt oikeasti raiskattu vai ei. Ihan oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen faktana voin kertoa, että poliisit pitävät uskottavana VAIN tyyppillisen hysteerisesti itkevää uhria. Esimerkiksi kylmäntyyntä uhria ei uskota, koska useimpien poliisien pikkuisessa päässä ei yksinkertaisesti ole muuta vaihtoehtoa. Minkä verran jossain pikkupaikkakunnalla, jossa kaikki tuntevat toisensa jk hyshys-meininki vallitsee? Sellainen "noooh ei se varmasti tarkoittanutkaan, ja olithan sinä kyllä aika humalassa" -tyylinen? Mä pahoin pelkään, että tämä juuri tällainen poppoo saa Hahlin gradusta lisää tukea "no se kerjäsikin sitä" -perusteluihinsa ja merkkaa raporttiinsa "ei-rikos".
Veikkaan, että tuolla lievän raiskauksen -normistolla ja poliisin pikapäätöksillä on pyritty estämään turhia raiskaus-ilmoituksia, siis sellaisia jotka tehdään joko kiusaamistarkoituksessa tai kun vaikkapa pettäjälle iskee katumus (no, suurin osa miehistä ei usko puolisonsa syyttömyyteen adossa raiskaustapauksessakaan, eli konsti on sinänsä huono). Mutta, ööö, eikö meillä oli tuomioistuimet sitä varten, että ne päättää onko joku syyllinen, syytön, tai onko edes oikeuskäsittelyyn keissiä? Luonnollisesti aiheeton oikeusprosessi on raskas ja kurja juttu. Onko sitten jotenkin vähemmän kurjaa että poliisi voi ohittaa raiskauksen just-like-that? Mulla on sellainen käsitys, että raiskauskäsittely oikeudessa on uhrille (siis aidolle sellaiselle) aina ihan *helvetin* raskas prosessi, vaikkei enää "kunnnon raiskaus" olekaan asianomistajarikos. Mitä mä tiedän niin uhri mieluummin jättää kokonaan kertomatta kuin 1) käy läpi elämänsä luultavasti vittumaisinta kokemusta lukusia kertoja poliisien, lautamiesten jne ympäröimänä, 2) kuuntelee kuinka hän mahdollisesti itse "kerjäsi" raiskausta, 3) kärsii kotona miehensä tai isänsä tunnekriisistä, syyllistämisestä ja vihasta vaan yksinkertaisesti keskittää voimavaransa koko paskasta toipumiseen.

Onko meillä sitten vallalla femakkojen huutama raiskauskulttuuri? Noin äkkiseltään sanoisin, että on, vaikkei ehkä tuon linkin kaikilla kriteereillä pelattaisikaan. Aihe lienee kuitenkin oman kirjoituksensa arvoinen pähkinä. Entä onko jokainen mies olisi potentiaalinen raiskaaja (vaikkapa tämä? No ei tietenkään ja luonnollisesti on törkeää rasismia nipottaa joidenkin miesten teot kaikkien mies-nimikkeen alle lukeutuvien yksilöiden joukkoon. Ssekin feministi, jonka sanomaksi tuo yleensä osoitetaan pamautti asian kirjassaan esiintyneen roolihahmon suulla, kirjassa jossa ilmeisesti karrikoidaan senhetkistä feministipiiriä noin muutenkin. Pitäisi kai tonkia lisää feministien tekstejä nähdäkseen käyttääkö tuota väitettä joku oikeasti vai onko kyseessä vain feminismin vastaisten kirjoittajien pienehkö, hm, kämmi. Mun tarvinnee palata myös muihin aiheeseen liittyviin asioihin kuten raiskausfantasiat ja lasten sukupuolinen hyväksikäyttö (aikuisten ja toisten lasten tekeminä). Ja ei, nuo kaksi eivät todellakaan liity toisiinsa enkä todellakaan mieti niitä edes samana päivänä. Kunhan paan itselleni muistiin.

Mutta nyt kotiäiti tuuppaa nyt Hole-bändin soittimeen ja lähtee laulamaan lasten kanssa Asking For It -viisua.