maanantai 16. elokuuta 2010

Väkivallan sukupuolittumisesta

Tietokonerikko, äänekkäästi huomiota vaativat kersat ja koulujen kesäloma = kotiäiti ei ole ennättänyt päivittelemään, ei oikeastaan edes lukemaan muidenkaan tuotoksia. Niinpä avaudun siitä, mistä on monesti pitänytkin: Mua yksinkertaisesti vituttaa käsitys, jonka perusteella on ihan sama onko lyöjä äiti, isä, mies, vaimo, lapsi vai mummo. Kipu sattuu ja kuolema tappaa kaikilla yhtäläisesti, mutta siihen se sitten jääkin.

Mies lyö naista, tyypillinen skenaario:
- nainen on raskaana tai juuri synnyttänyt; mies lyö humalassa
- nainen on fyysisesti miestään heiveröisempi ja voimiltaan vähäisempi; riitatilanteessa kuitenkin yleensä sanallisesti "pätevämpi"
- hakkaavan miehen luota lähteminen on vaikeaa, koska:
1) nainen taloudellisesti riippuvainen miehestä (pahimmassa tapauksessa asunto on miehen nimissä, tuloista enemmistö on miehen eikä tarpeeksi tylyn narsistin puoliso välttämättä saa edes sitä parinsadan euron äitiysrahaansakaan omalle tililleen).
2) nainen on henkisesti riippuvainen miehestä ja mm. pelkää tulevaisuuttaan yksin
3) nainen on valmis uskomaan, että vika on hänessä (niinkuin hakkaava puoliso väittää; "sunhan olisi pitänyt tietää, että mä en syö mitään missä on sipulia!").
4) perheen ideaali on edelleen isä ja äiti, väkivallalla tai ilman. Yksin voi olla lopulta jopa raskaampaa, tai ainakin pelätään sen olevan.
5) väkivallan (fyysisen tai henkisen) pelko ja kierre tekee ihmisestä vähitellen aloitekyvyttömän hermoraunion. Ero "normaalin" ja epänormaalin elämän välillä hämärtyy, eikä omasta tilasta ole välttämättä edes kovin realistista käsitystä
6) "normi-perheväkivaltaan" liittyy voimakas pahoittelun, hyvittelyn ja toivon kierre. Sykli on keskimäärin kuutisen viikkoa: Kun on räjähdetty (=hakattu vaimo) tulee itku ja hyvittely. Lupaukset ettei tämä uusi, tuodaan kukkia, luvataan lopettaa juominen jne -> perusvaimo haluaa tietenkin uskoa. Pari viikkoa meneekin sitten uuden kuherruskuukauden tunnelmissa, ollaan rakastuneempia kuin koskaan. Mutta sitten alkaa taas ilmapiirikiristyä, tulee jännitteitä ja vaimo yrittää varoa jokaista elettään ja liikettään. Ja sitten lopulta räjäähtää ja taas alkaa uusi kierre.
7) Väkivaltaan voi liittyä myös raiskaaminen/sukupuoliyhteyteen pakottaminen, tai sukupuolisten "palvelusten" kiristäminen (joko nyrkillä tai jonkinlaisella "sä et rakasta mua jos et nyt anna" -tyyppisellä itsesäälittelyn maksimoinnilla)


Nainen lyö miestä, tyypilinen skenaario:
- fyysisesti yleensä taspuolisia tai hyökkääjä jopa miestä heikompi
- taloudellisesti tasapuolisia, omat palkat ja tilit, ts. ei yleensä alisteista asemaa
- pelon ja hyvittelyn kierrettä ei ole, tai se on huomattavasti epäselvempää.
- naiset raiskaavat miehiä erittäin harvoin; tiedossani ei ole yhtään ainutta perheväkivaltatapausta jossa miestä olisi yritetty raiskata/vaadittu yhdyntään nyrkkien voimalla.

Yhteenvedettynä: On ihan hemmetin väärin lyödä puolisoaan, koskaan tai missään tilanteessa. On kuitenkin tosi perseestä väittää, että miehelle naisen tekemä väkivalta olisi aina yhtä vakava juttu kuin toisinpäin. Varmaan jostain löytyy sekin tapaus, jossa miehen alisteinen osa täyttää kaikki ne kriteerit, jotka edellä luettelin naisten kokoeman väkivallan ominaispiirteiksi, ainahan löytyy joku poikkeus.
Mainittakoon vielä disclaimerin omaisesti, että kyseessä on stereotyyppiset tapaukset, jonkilaiset vakiot, käsittelyn ulkopuolelle jäi täysin mm. lesboparien parisuhdeväkivalta. Kotiäiti ei myöskään ole tempaissut näitä asioita hatustaan vaan, öö, ihan tuolta yliopiston luentosaleista poiminut.

että RÄYH vaan.

14 kommenttia:

  1. Erittäin hyvä kirjoitus. Olen täysin samaa mieltä.

    Minusta väkivallan pahuuden ratkaisee kudosvaurion määrä. Se on erittäin yksinkertainen ohjenuora: joka aiheuttaa toiselle suuremman hengen- tai pysyvän vammautumisen vaaran, on suurempi sika. Se on tasan niin yksinkertaista.

    Kudosvauriopahuuden määrä lisää sitten tietysti vielä lisää se, jos uhri on sosiaalisesti huonommassa asemassa - kuten naiset tyypillisesti ovat av(i)omiehiinsä nähden.

    Kaikki sirkutus siitä, että kaikki väkivalta muka olisi täysin samaa kamaa, kuuluu naiiviudessaan sinne kristalliyksisarvisten kukkakedolle.

    VastaaPoista
  2. Toisekseen, ihmiset eivät aina tajua sitä, että fyysisellä voimalla todella on väliä. Jos Kake (tai Kaija) Karpaasi ja Henna (tai Heikki) Hauras tappelevat, niin silloin Kaken täysillä iskemä lyönti ihan yksinkertaisesti ei pahuudessaan vastaan Hennan antamaa lyöntiä.

    Jos Kake lyö Hennaa koko voimallaan, niin täysin vastaava teko Hennalta olisi sitten se, että hän kävisi miehensä kimppuun teräasein! (Kyllä, aikuisen miehen/vahvan muun tyypin yksikin lyönti voi tappaa.)

    VastaaPoista
  3. "Jos Kake lyö Hennaa koko voimallaan, niin täysin vastaava teko Hennalta olisi sitten se, että hän kävisi miehensä kimppuun teräasein!"

    Molemmissa ym. tapauksissa (parisuhde)väkivallan seuraukset ovat sitä luokkaa, että joko lähtee henki tai joutuu sairaalahoitoon. Mikä merkitsee automaattisesti myös poliisitutkintaa - jälkiä kun ei voi selittää kaapinkulman kolauksella tai lätkäharjoituksilla.

    Kun kohteelta lähtee henki, miehet ovat tekijöinä yliedustettuina. Mielenkiintoista kyllä parisuhdeväkivallan takia sairaalahoidossa oli vuonna 2008 hieman enemmän miehiä kuin naisia. Fyysisellä voimalla on väliä, mutta eipä tuo miesten ja naisten välinen ero ainakaan törkeissä parisuhdepahoinpitelyissä näy.

    Mitä itse blogikirjoitukseen tulee, en näe kerrassaan mitään syytä miksei skenaariossa esitetyt kohdat pätisi myös pipipäisen naisen kohdistamana mieheen, joskin kohdan 1. merkitys lienee pienempi.

    Muuten:

    "tiedossani ei ole yhtään ainutta perheväkivaltatapausta jossa miestä olisi yritetty raiskata/vaadittu yhdyntään nyrkkien voimalla"

    Naisten kokema seksuaalinen väkivalta ei luojan kiitos ole enää yhtä suuri tabu ja häpeä kuin takavuosina. Mutta millaisen kommentin mahtaa kirvoittaa mies, joka valittaa että vaimo pakottaa nyrkillä uhaten seksiin? Let me guess: "Onnenpoika"!

    VastaaPoista
  4. Törkeän perheäkivallan uhreista kuitenkin 40 prosenttia on miehiä ja lapsiin kohdistuvasta väkivallasta (myös henkirikokset ja muut vakavimmat muodot) naiset tekevät enemmistön. Miksi muuten feministeillä (mukaan lukien niillä yliopiston nais"tutkimuksen" luonnoitsijoilla) on niin suuri tarve vähätellä miehiä perheväkivallan uhreina ja naisten roolia perheväkivallan tekijöinä?

    Kannattaa lisäksi muistaa sekin, että tutkimusten mukaan nainen aloittaa miestä useammin väkivallan, miehen eroamista taas voi vaikeuttaa se että nainen saa tyypillisesti silloin huomattavan osan miehen omaisuudesta ja mies luultavasti menettää lapsensa äidille - eikä tällöin pysty suojelemaan edes senkään vertaa lapsia äidin väkivaltaiselta luonteelta.

    VastaaPoista
  5. Onko sinulla minkäänlaista näyttöä noiden skenaarioiden "tyypillisyydestä"? Miksi uskot ettei mies ole yhtälailla henkisesti tai taloudellisesti riippuvainen naisesta? Miehellä on ainakin huomattavasti suurempi todennäköisyys joutua muuttamaan yhteisestä asunnosta, sillä lapset jäävät useimmiten äidille ja luonnollisesti lasten asumisolosuhteet halutaan ensisijaisesti turvata.

    Miksi luulet ettei mies yhtälailla syytä asiasta itseään ja ole valmis uskomaan sen johtuvan että teki itse jotain väärää? Ainakin ympäristön sympatiat ovat 100-0 naisuhrien voitoksi.

    VastaaPoista
  6. Mortimer: Tyypillisyysnäyttö perustuu oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen raportteihin. Niihin perustuu myös väkivallan alkaminen raskauden&syntymän aikoihin. On toki riskinä, että naiset mahdollisesti raportoivat kokemaansa vakivaltaa herkemmin, myös henkistä jne. Em. keissifailit ovat myös vähintään viiden vuoden takaa, ts. ei välttämättä edusta täydelleen tämän hetken tilannetta (-> naisten tekevät väkivaltarikoksia koko ajan enemmän tai raaemmin; kyse ei tietääkseni ole vain siitä, että raportointikynnys olisi alentunut).
    Taloudellinen riippuvuus. Hm. Varmasti sitäkin on, onhan esim koti-isiä, joiden tilanne vertautuu helposti kotiäidin tai vasta synnyttäneen tilanteeseen. Mä olen kuitenkin sitä mieltä, että raskaanaolevan/juurisynnyttäneen hormonimyrskyn ja fyysisen rasituksen jne "räjäyttämään" tilaan (=erityisesti sen hetkiseen havoittovuuteen ei vertaidu mikään). MUTTA joo, ihan hyvä pointti siitä että nainen todennäköisesti kiristää "mä vien lapset" -periaatteella

    VastaaPoista
  7. Homo:En ilmeisesti maininnut riittävän selvästi, uudestaan, että käsittelin tässä VAIN parisuhteessa miehen ja naisen välillä taphtuvia tilanteita. ja niemenomaan sitä tilaa, jossa raskaanaolevaa/pienen lapsen äitiä pahoinpidellään.

    Mulla ei ole mitään intressiä (feminististä tai otherwise) VÄHEKSYÄ väkivaltaa, jota nainen tekee, varsinkaan jos kohde on puolestaan alisteinen (esim lapsi). Henk.koht on ihan perseestä että aivan liian moni turvakotiin todella karuista oloista lasten kanssa pelastautunut nainen päätyy itse hakkaamaan lapsiaan. Huonot kokemukset joo, ja varmasti pää sekaisin, mutta mikään ei koskaan voi olla peruste kenenkään hakkaamiseen. Ei vaikka 50-kiloinen nainen hyökkäysi 90-kiloisen naisen kimppuun.

    VastaaPoista
  8. Myyttis: Mä en itseasiassa pidä kudosvaurioita niinkään pahana kuin väkivaltatilanteen aiheuttamaan henkistä kuormaa. Näin myös siis uhrien kertomana - mustelmat paranee ja murtuneet luut korjataan, mutta pelkoa ja sitä räjähdystilanodottelua ei paranna mikään.

    Pelko on myös syy miksi parisuhde on aika heikoilla silloinkin kun pahoinpitelijä (henkinene tai fyysinen, mies tai nainen) paranee, ts. käy esim terapiassa ja oppii pois vanhoista kuvioistaan. Puolison pelkääminen ei mene ohi kuin harvoissa tapauksissa, yrityksistä huolimatta.

    VastaaPoista
  9. vaimo pakottaa nyrkillä uhaten seksiin? Let me guess: "Onnenpoika"!
    Ja sitten voi miettiä, miltä tuntuu uhrista... Ei ainakaan kivalta.

    VastaaPoista
  10. Tyly Kotiäiti: En minä pelkoa vähättele. (IMO, jos siippaa pitää mistään syystä pelätä, niin ainoa oikeasti toimiva ratkaisu on kenkiä kyseistä lutkaa kuvainnollisesti persuksille ja dumpata se. Siis jos siihen vain on oikea mahdollisuus.)

    Mutta fyysinen väkivalta on aina samalla henkistä väkivaltaa. Ne eivät ole erilliset asiat. Minusta "pelkkä" pelottelu olisi "parempi" teko kuin lyönti+pelottelu. ("Parempi" siis merkityksessä: jos hullu sikahirviöhuora ehdottomasti aikoisi tehdä jommankumman, etkä millään voisi estää häntä, kumman toivoisit hänen tekevän?)

    Henkisen pahuuden, vittuilun ja ei-fyysisen kidutuksen voi ylittää, mutta kuolemalta ei voi pelastua kukaan. Tarpeeksi paha lyönti on elämän loppu. (Tai liikuntakyvyn.)

    Kudosvaurio siis liittyy minun mielessäni kuolemanvaaraan. Meillä on kaiken todennäköisyyden perusteella vain yksi elämä. Joka riistää sen toiselta, tekee pahemman rikoksen kuin julminkaan vittuilija. Vittuilu ei sinänsä tee sellaista vahinkoa, ettei sen kohde periaatteessa voisi nousta sortajaansa vastaan, takoa elämästään paremman. Kuolema tekee.

    (No, hädänalaisten ja itsestä taloudellisesti riippuvaisten riisto on sitten oma juttunsa. Jonkun lapsen järjestelmällinen kasvattaminen tynnyrissä tms. menee sitten toki saman mustan pahuuden luokkaan.)

    VastaaPoista
  11. Mitä noihin "femakot väheksyy miesten kokemaa väkivaltaa, nyyh" - herätkää nyt. Tuo näkemys ei yksinkertaisesti perustu tosiasioihin. Helvetti, nehän ovat nimenomaan naisasianaiset, jotka ovat yhteiskunnassamme ottaneet kantaa miehenhakkaukseen ja vaikkapa nyt vain miehiä koskevaan asepalvelukseen!

    Joten, Homo - mitäs, jos nalkuttamisen sijaan tekisit vaihteeksi itsekin jotain asioiden parantamiseksi?

    (Sorry nyt. Mutta tuo Homon kommentti on juuri sellaista laiskaa valmiiksipureskeltujen "totuuksien" toistelemista, joka saa karvani pystyyn.)

    VastaaPoista
  12. Myytinvahvistaja:"Mitä noihin "femakot väheksyy miesten kokemaa väkivaltaa, nyyh" - herätkää nyt. Tuo näkemys ei yksinkertaisesti perustu tosiasioihin. Helvetti, nehän ovat nimenomaan naisasianaiset, jotka ovat yhteiskunnassamme ottaneet kantaa miehenhakkaukseen ja vaikkapa nyt vain miehiä koskevaan asepalvelukseen! "

    Ovat ottaneet kantaa juu - kannatusta ilmaistakseen. Miehille velvollisuuksia, naisille oikeuksia.

    Ja parisuhdeväkivallan kohteena olevan miehen ei todellakaan tarvitse pelätä vain naisen fyysistä voimaa - jos hän puolustautuu edes lähimainkaan vastaavalla voimalla, joutuu hän putkaan, kun taas nainen - Myytinvahvistajan aplodien saattamana - pääsee kuin koira veräjästä.

    Anneli Auerillekin tehdään vain mielentilatutkimuksia - ajan kysymys, milloin Haloska vapauttaa.

    VastaaPoista
  13. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  14. MikkoAP - ketkä naisasianaiset (kauhea sana, BTW) ovat ilmaisset kannatuksensa miestenhakkaamiseen? Mä olen tällaisen onnistunut missaamaan. Kyllä kai mielentään sairaat ovat mieleltään sairaita, riippumatta uhrin tai tekijän sukupuolesta. En mä ainakaan ole kuullut, että kukaan olisi kiitellyt Sanna Sillanpäätä saati että tätä oltaisiin vapauttamassa?

    Ja ihan vain välikysymyksenä: Minkä verran arvoisat mies-nimimerkit ovat muuten itse edistäneet miesten asemaa yhteiskunnassa ja puuttuneet ilmeisiin epäkohtiin? Oletteko esim koskaan käsitelleet blogeissanne miesten raiskauksia, puhuneet niistä kavereiden kesken, kauhistelleet asian yleisyyttä vs. keskustelun vähyyttä? Tai ajaneet miehille oikeutta pukeutua vaikka vaaleanpunaiseen paitaan ja kukikkaisiin housuihin, ilman kiusaamista ja välitöntä homottelua? Jotain muuta?

    Mitkä teidän mielestänne ovat ylipäätään niitä epäkohtia, joihin pitäisi puuttua? Kuulisin ihan mielelläni, näitten kommenttien perusteella kun tuntuu, että ongelmallisia olisivat vain väkivallasta ja raiskauksista purnaavat femakot. Ja ne muutamat puolueelliset huoltajakiistat.

    VastaaPoista