lauantai 21. elokuuta 2010

parisuhdeväkivallasta, osa II

Joudun siirtymään rautalanka-osastolle: Oikeasti aina sattuu, sukupuoleen katsomatta, jos lyödään. Eikä ole sen enemmän tai sen vähemmän väärin, jos nainen lyö miestä. Mutta. Jos tarkastellaan fiktiivistä taistelukenttätilannetta, jossa vihastunut mies lyö naista (nyrkillä poskeen) vs. vihastunut nainen lyö miestä (lintsari avokämmenellä poskeen) niin eihän ne välttämättä vertaudu mitenkään toisiinsa. VAIKKA poskeen tulleen kivun määrä ja kudosvauriot olisivatkin yhtäläisiä, tosin milläpä sitä kivun määrää kukaan mittaa. Again, varmasti on tilanteita, jossa mies on vastaavasti alisteinen kuin raskaanaoleva/hiljattain lapsen saanut nainen (taloudellisesti yhtä riippuvainen jne) mutta mun on silti vaikea kuvitella tilannetta, jossa pelko ja väkivallan kierre kasvaisivat samalle tasolle (PAITSI jos verrataan tilanteisiin, joissa äiti pahoinpitelee lapsiaan!). Edellisen parisuhdeväkivalta-entryssä mainittujen syiden lisäksi törkeihin puolison pahoinpitelyihin syyllistyvät miehet ovat ihan älyttömän usein narsistisia persoonia (narsistinen persoonahäiriö). On narsistisia naisiakin, ja esim narsisti-äidin lapsena oleminen on kuulemma sitten se helvetillisen perhe-elämän huipentuma. Mutta siis siinä naisen ja miehen välissä liitossa narsisti puolisona tuo oman pikantin lisänsä:

"Narsistisella persoonallisuudella varustettu henkilö on yleensä oman ongelmansa suhteen sokea. Hänellä ei ole sairauden tuntoa eikä hän tiedosta omaehtoisesti, että hänen vaikeutensa johtuvat hänestä vaan hän on aina sitä mieltä, että vaikeuksien syy on hänen ulkopuolellaan ”tyhjänpäiväisissä” säännöissä, laeissa, yhteiskunnassa, muiden ihmisten ymmärtämättömyydessä, mutta ei koskaan hänessä itsessään."


Pelon ja tuskan kierre nyt vaan on ihan toisenlainen, jos vastassa on tavallaan mielisairaaksi ajateltava henkilö, joka sitten kaiken lisäksi on fyysisesti isompi, hallitsee raha-asiat ja omistaa asunnot jne. Mä myös luulen, ettei miehet ihan oikeasti ymmärrä miten helvetin haavoittuvainen nainen voi olla viimeisillään raskaana tai joku kuusiviikkoinen nyytti kainalossa ja univelat niskassa. Siinä kohtaa vähäkään narsismiin päin kallellaankaan olevan sick-wifebeater psytyy aika äkkiä murtamaan tylyimmänkin naisen päänsisällön, itsesuojeluvaiston ja lopulta koko persoonan.

Mä haluaisin ihan aidosti kuulla jostain tapauksesta, jossa mies on ollut yhtä heikoilla. Lasten huoltajuuksilla uhkailut esim on todella syvältä ja niissä mies voi olla aidosti tosi heikoila, mutta aiheuttaako se samanlaista paniikkipelkoa kotona 24/7 kuin mainitsemani skenaario? Pelkoa ja ahdistusta mikä ei oikein ota kuluakseen pois edes vuosien terapialla? Toisaalta on aina henkilöitä, jotka kestää enemmän ja niitä joiden polla hajoaa objektiivisesti katsottuna aika pienestä. Joku selviää hengissä ja täyspäisenä vaikka keskitysleiriltä kun joku toinen tekee itsarin tyyliin rakennekynnen katkettua...

Mun onglemani ei tämän asian kanssa ole mikään sukupuolten taistelu siitä, kummalla on vaikeampaa. Mun ongelma on se, ettei tämmöisiä asioita suostuta näkemään eikä niitä suostuta tajuamaan. Mä jotenkin haluan kuvitella, että jos sairaalloisesta käytöksestä puhuttaisiin julkisesti ja joissa puheissa käytös myös erittäin painokkaasti tuomittaisiin, joku ehkä joskus välttyisi moiselta kohtalolta. Narsistit eivät juuri koskaan tajua itse miten vitrallaan niiden ajattelu ja käytös on, mutta ehkä, ehkä jos asiasta kuulisi myös muilta (ns. miehekkäiltä miehiltä eikä vain ruikuttavilta vastenmielisiltä femakkohuorilta) niin jospa joku niistä edes tajuaisi kysellä ongelmaansa apua?

10 kommenttia:

  1. Eiköhän tuo oikeasti ole selvä asia kaikille. Tuo ajatus siitä, että kaikki väkivalta jotenkin olisi aina samanarvoista, on muodikas, mutta samalla outo ja lapsekas. Ihmiset nyt - öh, kuten kaikki varmaan tietävät? - ovat eri kokoisia ja heidän voimakkuutensa ovat eri suuret.

    Mutta rautalankamalli niille, jotka eivät ihan tosiaan hahmota:

    Ajatelkaa mieshomoparia, joka riitelee. Miehet ovat Heikki Heikko, 50-kiloinen, hentoluinen ja siro tyyppi, ja hänen puolisonsa, Mikko Murskari, 150-kiloinen bodari ja itsepuolustuslajien harrastaja.

    Skenaario A: Heikki lyö Mikkoa niin lujaa kuin pystyy.

    Skenaario B: Mikko lyö Heikkiä niin lujaa kuin pystyy.

    Kysymys: Kumpi tekee pahemman teon lyödessään: Mikko vai Heikki? (Vinkki: Mikko tekee.)


    (Huomio: Nämä skenariot eivät sitten muuten edes ota huomioon sellaista tilannetta, että Heikki olisi taloudellisesti tai sosiaalisesti Mikosta riippuvainen, tai olisi perheen eteen tekemänsä raskaan fyysisen työn takia (naisilla: raskaus) miestään turvattomammassa asemassa.)

    VastaaPoista
  2. Tyly Kotiäiti: "Siinä kohtaa vähäkään narsismiin päin kallellaankaan olevan sick-wifebeater psytyy aika äkkiä murtamaan tylyimmänkin naisen päänsisällön, itsesuojeluvaiston ja lopulta koko persoonan.
    "


    Tuli mieleen vielä sekin, mitä olen narsisteista lukenut: Että kun narsistimiehen kanssa oleva nainen synnyttää lapsen, se teko, se elämäntilanteen muutos, juuri saattaa herättää narsistimiehessä suuria hämmennyksen ja kauhun yms. tunteita - joita hän sitten purkaa väkivaltaan.

    Oman lapsen syntymähän on tietenkin murroskohta kenen tahansa ihmisen elämässä, ja kaikkien pää ei kestä sellaista. Erään pelottavan jenkkitilaston mukaan nimenomaan raskaana olevat ja juuri synnyttäneet naiset olisivat useimmiten ne, joita vastaan väkivaltainen siippa hyökkää. En kyllä tiedä tilaston todenperäisyyttä, mutta ajatus on järkeenkäypä: jos ihmisellä on taipumusta kontrolliväkivaltaisuuteen, niin tavallaan on loogista hyökätä nimenomaan herkässä tilassa, haavoittuvana olevaan ihmisen kimppuun.

    Luulen, että tyypillisesti kuvio meneekin juuri noin: horomies paljastaa oikean karvansa vasta kriisin tullen. Harva nainenhan nyt tieten tahtoen päättää mennä yhteen kermapersehuoran kanssa! Mutta eihän luonnevikaisilla ihmisillä ole mitään merkkiä otsassa, ei heitä välttämättä erota muista - ennen kuin on jo vaarassa.

    VastaaPoista
  3. MM - joo kyllä se ihan ikävä ja ruma fakta, että perheväkivalta tyyppillisesti käynnistyy nimenomaan raskauden loppuvaiheessa tai juuri kun on synnytetty. Sama ilmiö on myös Suomessa, ihan todennettuna esim oikeuspoliittisen laitoksen tutkimuksissa. Siihen koetin tossa osassa I viitata mutta no, ulosanti on mitä on :-). VAikea todellakin kuvitella tilannetta, jossa yksikään mies olisi yhtä haavoittuvaisessa tilassa kuin synnäriltä palannut nainen... Harva kun on ensimmäisen lapsen jälkeen ees fyysisesti normaalissa toimintakunnossa.
    Sitä mä en osaa sanoa aloittaako puolison hakkaamisen muutkin kuin narsistit (tms); ainakin se on niin yleistä että ehkä. Toisaalta en tiedä voisiko hakkaajamiehistä suurin osa olla narsisteja? JOidenkin tutkimusten mukaan miehistä jopa 18% täyttäisi narsistin merkit eli mahdollistahan se olisi.

    Ihan hirveää. Lapsen saaminen on iso muutos, mutta että väkivaltaa? ARGH. Mä olen jotenkin aina ajatellut, että syynä olisi joku täysin sairas mustasukkaisuus (ennen vaimo oli kokonaan oma, nyt nyytti vie kaiken huomion eikä nainen palvelekaan enää miestään yksin), mutta kieltämättä muutoksen mukanaan tuoma naksaus ja kontrolliväkivalta kuulostaa edes vähän järkevämmältä. Eikä niitä napsahtelijoita todellakaan voi erottaa etukäteen. Ainakaan kukaan tavis, ei välttämättä psykologitkaan sillä oikeaoppinen narsisti on taitava huijaamaan aivan kaikkia.

    ...Onneksi raskaus ja synnytys herättää isossa osassa miehistä puhdasta suojelunhalua, niinhän se pitäisikin olla.

    VastaaPoista
  4. Miesasiamiehet puuttuvat näköjään tämänkaltaisiin uutisointeihin: http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/01/torkea_perhevakivalta_kohdistuu_miehiin_naisia_useammin_1352897.html

    Tästä vain ei tekijä selviä (ts. selviää vain uhrin sukupuoli, ei tekijän), eipä oikein kirkkaasti edes mihin tutkimukseen uutinen pohjautuu. Optulan vuoden 2009 perheväkivaltaa käsittelevään verkkojulkaisuun http://www.optula.om.fi/45823.htm se ei voine liittyä, ainakaan jos sitä lukee mitenkään järjellisillä silmillä. Heti alussa todetaan: "Tilanne, jossa parisuhdekumppani surmaa naisen, on toiseksi yleisin henkirikostyyppimme. Henkirikoksistamme viidesosa kuuluu tähän
    tyyppiin. 4 % henkirikoksista on naisen puolisoonsa kohdistamia, 6 % vanhemman lapseensa kohdistamia ja 6 % muiden perheenjäsenten
    välisiä. Kaikkiaan perhe- ja parisuhdeväkivaltaan liittyvät rikokset muodostavat kolmasosan vuosittaisista henkirikoksistamme." Samoin todetaan, että 50% pahoinpidellyistä on yli 15v naisia; 42% yli 15v miehiä ja loput 8% lapsia. Olen aika surkea matikassa, mutta 42% ei kai ole enemmän kuin 50%?

    ...Ja väännettäköön taas rautalankaan disclaimer: En todellakan väheksy kehenkään kohdistuvaa väkivaltaa, kipu sattuu ja kuolema tappaa. Mutta en myöskään pidä näistä "kumpaa sattuukaan enemmän" -uutisoinneista, etenkään silloin kun joku virkaintoinen toimittaja irroittaa muuten validista tutkimuksesta tyyliin yhden rivin.
    Huomautettakoon myös, että rikosnimikkeet lievä pahoinpitely, pahoinpitely ja törkeä pahoinpitely voivat olla ikävällä tavalla yleisen oikeustajun vastaisia. Esim leipäveitsellä miestään viiltävä nainen syyllistyy aina törkeään pahoinpitelyyn, mutta rikotulla pullolla vaimoaan viiltelevä mies puolestaan "tavalliseen" pahoinpitelyyn. Jälki on toki samansorttista, mutta katsokaas kun rikottu pullo ei ole ase; leipäveitsi on.

    VastaaPoista
  5. "naispuolisen puolison, ex-puolison tai
    seurustelukumppanin surmaamaksi joutui 24 miestä,
    uhrien vuotuinen määrä vaihteli kolmesta kuuteen.
    Lisäksi neljä miestä joutui ajanjaksolla samaa sukupuolta olevan kumppaninsa surmaamaksi"
    Naisten suorittamissa parisuhdetapoissa kytkös
    osapuolten keskinäiseen alkoholinkäyttöön oli kiinteä". Myöhemmin mainitaan myös päihteet -> kaiken kaikkiaan naisten väkivaltainen käytös alkaa ikävästi lähentyä miehiä; samoinhan on lisääntynyt naisten mies-tyyppinen päihteiden käyttö (entisen siistin tissuttelun sijaan aivot narikkaan -känni).

    VastaaPoista
  6. Tyly Kotiäiti: "VAikea todellakin kuvitella tilannetta, jossa yksikään mies olisi yhtä haavoittuvaisessa tilassa kuin synnäriltä palannut nainen... Harva kun on ensimmäisen lapsen jälkeen ees fyysisesti normaalissa toimintakunnossa."

    Varmaan miehelle vastaava tilanne olisi se, että hän tulisi haavoittuneena sodasta kotiin. Niin kuin sanotaan: Talvisota on miehen synnytys.

    "Ihan hirveää. Lapsen saaminen on iso muutos, mutta että väkivaltaa? ARGH. Mä olen jotenkin aina ajatellut, että syynä olisi joku täysin sairas mustasukkaisuus (ennen vaimo oli kokonaan oma, nyt nyytti vie kaiken huomion eikä nainen palvelekaan enää miestään yksin), mutta kieltämättä muutoksen mukanaan tuoma naksaus ja kontrolliväkivalta kuulostaa edes vähän järkevämmältä."

    Luulen myös, että osasyynä saattaa olla raadollisesti kateus. Onhan uuden ihmisen syntymä kuitenkin niin lähellä ihmettä kuin täällä maan päällä ylipäänsä päästään.

    Lukemani perusteella miesnarsistilla ja hänen kanssaan elävällä naisella saattaa tyypillisesti olla sellainen kuvio, että mies - mitä nyt sitten työkseen tekeekään - on perheen "tähti". Miehen saavutuksia ihaillaan, niitä pidetään tärkeämpinä kuin mitään, jne.

    Kun nainen sitten paukauttaakin lapsen maailmaan, se on tällaiselle miehelle kova paikka: eihän mies millään pysty tekemään mitään vastaavaa, naisenhan piti olla se huonompi! Normaali, hyvä isä tietenkin osaa keskittyä uuden nyytin ja vaimon suojelemiseen ja hoivaamiseen, mutta narsistilla on piuhat vinossa. Niinpä nyrkki heiluu, kateudesta kukko laulaa.

    VastaaPoista
  7. Joskus alkaa tuntua, että aivan liian paljon aikaa käytetään taisteltaessa siitä, kuka oikeasti löi tai kuka löi ensin tai kovimmin jne. - kun tärkein kysymys varmasti on, miten kaikki lyöminen saadaan loppumaan tai ainakin vähenemään (eikä siis vain yksilötasolla, vaan laajemmin).

    Onko sinulla Kotiäiti tietoa, katsotaanko perheväkivaltatutkimuksissa muitakin muuttujia kuin sukupuolta? Aluksi nyt vaikka perheväkivaltaa harjoittavien koulutustaustaa, varallisuutta, miksei vaikka asuinaluetta ja asumismuotoakin, alkoholinkäyttöä jne.; pidemmän päälle voisi tutkia sitten kvalitatiivisemmin vaikka väkivaltaisten ihmisten kasvatusta, sosiaalisia suhteita jne. Luulisi, että jos näistä jotain kiinnostavia korrelaatioita löytyisi, voisi suunnitella helpommin perheväkivaltaa "ennalta ehkäisevää" politiikkaa kuin pelkästään sen tiedon varassa, kumman sukupuolen edustajia hakkaajissa on enemmän.

    VastaaPoista
  8. EE - kyllä aika tarkkaankin katsotaan, alkoholinkulutukset, asuinalueet, varallisuus, perhetilanne (ero, avioliitto jne). Ongelmat kasautuu ja klimppiytyy jossain määrin, mutta mulle jäi mieleen yliopiston penkeiltä että määrän sijaan väkivallan ilmenemismuodot muuttuu. Eli siinä missä kaupunginvuokrakämpässä elävä työtön pariskunta hakkaa toisiaan jurripäisään Haukilahtelaiset menestyjät sortuvat henkiseen väkivaltaan/väkivaltaan, jota on paljon vaikeampi erottaa.

    Ennaltaehkäisy - AUTS! Henkkoht kvuittelisin että perheiden jaksamiseen panostaminen olisi ainakin hyvä alku. Miten sitten saisi ihmiset onnellisemmiksi? Esim olemaan enemmän kotona lasten kanssa - ja samalla pitämään taloudestaan hyvää huolta? Toisaalta, pelkkä ongelmien ratkaisemisen yksi probleema on IMO (ja toki monen muunkin mielestä) liikaa valtaa saanut parisuhteen selitysmalli. Siis se, minkä mukaan kaikki ongelmat perheessä johtuu vääränlaisista vuorovaikutusmalleista. En väitä, etteikö huono kommunikaatio voisi pilata monenkin parin elämää; tarkoitan kuitenkin että niissä tilanteissa joissa vastassa on vaikkapa tollanen narsisti on jonkun vuorovaikutusmallin piirtäminen täydellistä ajanhukkaa. Toisaalta, jos se nurinperin mennyt vv-malli on vaikka vain puolessa perheväkivaltatapauksista, niin öö, olisiko syytä työntää vuorovaikutuksen oikeaoppiset linjat vaikka ysiluokkalaisiin?

    ...taidanpa avautua tämänkin asian tiimoilta erikseen :-)

    VastaaPoista
  9. Myyttis: Mun on usemman kakaran äitinä ihan pakko lisätä että ei talvisotakaan minusta vertaudu synnytykseen. Vaikka verta ja kipua voi sodassa olla enemmän, sotilaitten ei kai ole tarvinnut huolehtia juuri taistelusta tultuaan vastasyntyneestä?

    Tämä siis puhtaasti akateemista saivartelua saivartelunilosta, ja täysin pilke silmäkulmassa.

    VastaaPoista
  10. Satutko muuten tietämään Euroopan tasolta jotain viimeaikaisia tilastoja tai tutkimuksia perheväkivallasta tai yleisemmin naisiin kohdistuvasta väkivallasta? Olen mukana pienessä työryhmässä, joka tekee piakkoin olevaan ”Violence against women” –päivään liittyen pientä kannanottoa ja jotain kovaa faktaa olisi kiva käyttää pohja-aineistona.

    VastaaPoista