Kotiäiti sitten makoili viime yönä umpihereillä kuopuksen nyyhkiessä puhkevia hampaita. Ja ehti miettiä kaikenlaista. Joitakin mysteerisiä latuja pitkin päädyin miettimään raiskaustraumoja ja joudoin toteamaan tietäväni yhtä ja toista raiskattujen naisten trauma/selviytymistarinoista, mutta en skeidaakaan raiskattujen miesten kokemuksista.
Päädyin lukemaan kokemuksia mm. täältä - osasin kyllä odottaa, että raiskaus on ehkä rankimmasta päästä kokemuksia sukupuolesta riippumatta, mutta jotenkin lukemani silti järkytti. Ehkä erityisesti siksi, että vaikka raiskatuilla naisillakin on ongelmia saada tukea toipumiseen, niin raiskatut miehet ovat sitten vielä pahemmin yksin. Myös uhrien määrä oli shokki - että joka viides amerikkalinen raiskattu on mies.
Miesten traumat ovat ilmeisesti aika pitkälle samansorttisia kuin naistenkin, parilla erotuksella: Miesten ei tarvitse pelätä raskautta, mutta miesten kroppa voi "tehdä tenän" ja raiskausakti aiheuttaa paitsi erektion myös ejakulaation. Uhrille se on sitten tosi paska tilanne, sillä moni arvelee alitajuisesti tuolloin halunneensa raiskausta/että olivat sitten kiihottuneita tms. Aika karua.
...Äh, elämä. Kotiäiti palaa aiheeseen seuraavan lastenhoitobreikin yhteydessä.
Jäin miettimään miksi mulla oli mielikuva, että miesten raiskaukset ovat huomattavasti harvinaisempia? Olisiko täällä pohjolassa vähemmän keissejä vai vaikeneeko täällä raiskatut miehet vieläkin tiukemmin kuin naiset?
Suomessahan on tietysti paljon vähemmän ihmisiä muutenkin kuin Amerikassa, mikä ehkä osaltaan selittänee, miksi miesten raiskauksista ei täällä oikein kuule.
VastaaPoistaTosin en yhtään epäile, etteikö miesten raiskauksia Suomessakin olisi tapahtunut. Itse en onneksi ole sellaista kokenut, mutta minulla on kyllä yksi aikoinaan melko lailla ahdistanut kokemus, jossa ainakin pelkäsin joutuvani raiskatuksi.
Olin niihin aikoihin jonkin verran nuorempi ja kokemattomampi, seisoskelin yksin yöllä pysäkillä odottelemassa sopivaa joukkoliikennevälinettä, kun eteeni lipuikin hiljalleen auto. Oikea etuikkuna avautui ja kuulin vihaisen ja vahvasti humaltuneen oloisen huudon: ”Anna penistä!”
Olin toisaalta hämilläni, koska en koskaan ennen ollut tällaista huomiota saanut keneltäkään, toisaalta kauhuissani siitä, mitä tässä oikein voisi tapahtua. En osannut tehdä mitään, en vastata enkä juosta karkuun. Auto oli täynnä ihmisiä, joten mitään vastusta minusta ei olisi, jos jotain tapahtuisi. Mieleni oli niin sumussa, että en osannut rekisteröidä autoilijoiden naamoja tai edes sukupuolia (itse asiassa pyrin muistaakseni välttelemään katsomasta heihin).
Kun en sanonut mitään, puhuja kysäisi uudemman kerran: ”Oisko herralla penistä lainata meille?” Tämä kuulosti jo jotenkin absurdilta, mutta en vieläkään tiennyt, miten reagoida. Onneksi pian tämän jälkeen auto lipui eteenpäin. Pari yötä näinkin sitten painajaisia ihmisistä, jotka jahtasivat autolla ja halusivat tehdä ties mitä.
Huh, Eino, kauhea tilanne tuo kertomasi! :-(
VastaaPoistaJa hemmetin apinoita ne autosta huudelleet tyypit.
Epäilisin että homoraiskaukset kohdistuvat pääosin hyvin nuoriin kundeihin.
VastaaPoista