lauantai 21. elokuuta 2010

parisuhdeväkivallasta, osa II

Joudun siirtymään rautalanka-osastolle: Oikeasti aina sattuu, sukupuoleen katsomatta, jos lyödään. Eikä ole sen enemmän tai sen vähemmän väärin, jos nainen lyö miestä. Mutta. Jos tarkastellaan fiktiivistä taistelukenttätilannetta, jossa vihastunut mies lyö naista (nyrkillä poskeen) vs. vihastunut nainen lyö miestä (lintsari avokämmenellä poskeen) niin eihän ne välttämättä vertaudu mitenkään toisiinsa. VAIKKA poskeen tulleen kivun määrä ja kudosvauriot olisivatkin yhtäläisiä, tosin milläpä sitä kivun määrää kukaan mittaa. Again, varmasti on tilanteita, jossa mies on vastaavasti alisteinen kuin raskaanaoleva/hiljattain lapsen saanut nainen (taloudellisesti yhtä riippuvainen jne) mutta mun on silti vaikea kuvitella tilannetta, jossa pelko ja väkivallan kierre kasvaisivat samalle tasolle (PAITSI jos verrataan tilanteisiin, joissa äiti pahoinpitelee lapsiaan!). Edellisen parisuhdeväkivalta-entryssä mainittujen syiden lisäksi törkeihin puolison pahoinpitelyihin syyllistyvät miehet ovat ihan älyttömän usein narsistisia persoonia (narsistinen persoonahäiriö). On narsistisia naisiakin, ja esim narsisti-äidin lapsena oleminen on kuulemma sitten se helvetillisen perhe-elämän huipentuma. Mutta siis siinä naisen ja miehen välissä liitossa narsisti puolisona tuo oman pikantin lisänsä:

"Narsistisella persoonallisuudella varustettu henkilö on yleensä oman ongelmansa suhteen sokea. Hänellä ei ole sairauden tuntoa eikä hän tiedosta omaehtoisesti, että hänen vaikeutensa johtuvat hänestä vaan hän on aina sitä mieltä, että vaikeuksien syy on hänen ulkopuolellaan ”tyhjänpäiväisissä” säännöissä, laeissa, yhteiskunnassa, muiden ihmisten ymmärtämättömyydessä, mutta ei koskaan hänessä itsessään."


Pelon ja tuskan kierre nyt vaan on ihan toisenlainen, jos vastassa on tavallaan mielisairaaksi ajateltava henkilö, joka sitten kaiken lisäksi on fyysisesti isompi, hallitsee raha-asiat ja omistaa asunnot jne. Mä myös luulen, ettei miehet ihan oikeasti ymmärrä miten helvetin haavoittuvainen nainen voi olla viimeisillään raskaana tai joku kuusiviikkoinen nyytti kainalossa ja univelat niskassa. Siinä kohtaa vähäkään narsismiin päin kallellaankaan olevan sick-wifebeater psytyy aika äkkiä murtamaan tylyimmänkin naisen päänsisällön, itsesuojeluvaiston ja lopulta koko persoonan.

Mä haluaisin ihan aidosti kuulla jostain tapauksesta, jossa mies on ollut yhtä heikoilla. Lasten huoltajuuksilla uhkailut esim on todella syvältä ja niissä mies voi olla aidosti tosi heikoila, mutta aiheuttaako se samanlaista paniikkipelkoa kotona 24/7 kuin mainitsemani skenaario? Pelkoa ja ahdistusta mikä ei oikein ota kuluakseen pois edes vuosien terapialla? Toisaalta on aina henkilöitä, jotka kestää enemmän ja niitä joiden polla hajoaa objektiivisesti katsottuna aika pienestä. Joku selviää hengissä ja täyspäisenä vaikka keskitysleiriltä kun joku toinen tekee itsarin tyyliin rakennekynnen katkettua...

Mun onglemani ei tämän asian kanssa ole mikään sukupuolten taistelu siitä, kummalla on vaikeampaa. Mun ongelma on se, ettei tämmöisiä asioita suostuta näkemään eikä niitä suostuta tajuamaan. Mä jotenkin haluan kuvitella, että jos sairaalloisesta käytöksestä puhuttaisiin julkisesti ja joissa puheissa käytös myös erittäin painokkaasti tuomittaisiin, joku ehkä joskus välttyisi moiselta kohtalolta. Narsistit eivät juuri koskaan tajua itse miten vitrallaan niiden ajattelu ja käytös on, mutta ehkä, ehkä jos asiasta kuulisi myös muilta (ns. miehekkäiltä miehiltä eikä vain ruikuttavilta vastenmielisiltä femakkohuorilta) niin jospa joku niistä edes tajuaisi kysellä ongelmaansa apua?

keskiviikko 18. elokuuta 2010

Avioliittolaista

Kaikki muut ovat jo ehtineet rääviä sukupuolineutraaliavioliittolakia. Minä pohdin päässäni, että what the heck, annetaan kaikkien täysi-ikäisten ihmisten mennä naimisiin ihan kenen kanssa tahansa haluavat. Miksei vaikka useammankin kanssa, onhan noita polyamoröösejä tuttavia ja varmasti nekin tykkäisi solmia liiton esim kolmistaan.

...Mutta sitten se iski. Todellisuus voi olla ihan hemmetin kaukana mistään monirakkauden auvosta :(. Mä EN halua, että tietty hieman vinksahtanut mormoni-ryhmittymä tai muslimi-suuntaukset voisivat ottaa vaimon vaimon perään. Ja mitenkähän muotoiltaisiin sekin laki, jossa todettaisiin että "moniliittoon vihitään maistraatissa vain ne, jotka ihan aikuisten oikeasti tekevät sen kaikki yhdessä, yhteisestä halusta eikä niin, että yks vaan haluu itselleen kasan vaimoja". Huoh. Tottakai voisi ajatella, että ykkösvaimohan ei välttis hyväksy miehensä aikeita ottaa uutta vaimoa ja noinniinkuin teoriassa voisi sanoa et ei käy, mä en tahdo ton ämmän kaa naimisiin. Mutta sitten jos miettii miten sairas joku Warren Jeffsin Fundamentalist Church of Jesus Christ of Latter Day Saintsin meno oli, niin... No. Yhtä sairasta menoa tuskin Suomessa nähdään (Länsi-Neuvostoliittomme valvontakoneista on ainankin tässä pop), mutta silti. Voi käpy.

Mutta niinhän se menee kotiäidin elämässä muutenkin. Mä olisin niinkuin superhyper minarkisti libertaari sosiaalikommarivihreämitäkaikkea, paitsi etten usko ihmisten selviävän ilman sääntöjä ja lakeja kovinkaan kauaa.

maanantai 16. elokuuta 2010

Väkivallan sukupuolittumisesta

Tietokonerikko, äänekkäästi huomiota vaativat kersat ja koulujen kesäloma = kotiäiti ei ole ennättänyt päivittelemään, ei oikeastaan edes lukemaan muidenkaan tuotoksia. Niinpä avaudun siitä, mistä on monesti pitänytkin: Mua yksinkertaisesti vituttaa käsitys, jonka perusteella on ihan sama onko lyöjä äiti, isä, mies, vaimo, lapsi vai mummo. Kipu sattuu ja kuolema tappaa kaikilla yhtäläisesti, mutta siihen se sitten jääkin.

Mies lyö naista, tyypillinen skenaario:
- nainen on raskaana tai juuri synnyttänyt; mies lyö humalassa
- nainen on fyysisesti miestään heiveröisempi ja voimiltaan vähäisempi; riitatilanteessa kuitenkin yleensä sanallisesti "pätevämpi"
- hakkaavan miehen luota lähteminen on vaikeaa, koska:
1) nainen taloudellisesti riippuvainen miehestä (pahimmassa tapauksessa asunto on miehen nimissä, tuloista enemmistö on miehen eikä tarpeeksi tylyn narsistin puoliso välttämättä saa edes sitä parinsadan euron äitiysrahaansakaan omalle tililleen).
2) nainen on henkisesti riippuvainen miehestä ja mm. pelkää tulevaisuuttaan yksin
3) nainen on valmis uskomaan, että vika on hänessä (niinkuin hakkaava puoliso väittää; "sunhan olisi pitänyt tietää, että mä en syö mitään missä on sipulia!").
4) perheen ideaali on edelleen isä ja äiti, väkivallalla tai ilman. Yksin voi olla lopulta jopa raskaampaa, tai ainakin pelätään sen olevan.
5) väkivallan (fyysisen tai henkisen) pelko ja kierre tekee ihmisestä vähitellen aloitekyvyttömän hermoraunion. Ero "normaalin" ja epänormaalin elämän välillä hämärtyy, eikä omasta tilasta ole välttämättä edes kovin realistista käsitystä
6) "normi-perheväkivaltaan" liittyy voimakas pahoittelun, hyvittelyn ja toivon kierre. Sykli on keskimäärin kuutisen viikkoa: Kun on räjähdetty (=hakattu vaimo) tulee itku ja hyvittely. Lupaukset ettei tämä uusi, tuodaan kukkia, luvataan lopettaa juominen jne -> perusvaimo haluaa tietenkin uskoa. Pari viikkoa meneekin sitten uuden kuherruskuukauden tunnelmissa, ollaan rakastuneempia kuin koskaan. Mutta sitten alkaa taas ilmapiirikiristyä, tulee jännitteitä ja vaimo yrittää varoa jokaista elettään ja liikettään. Ja sitten lopulta räjäähtää ja taas alkaa uusi kierre.
7) Väkivaltaan voi liittyä myös raiskaaminen/sukupuoliyhteyteen pakottaminen, tai sukupuolisten "palvelusten" kiristäminen (joko nyrkillä tai jonkinlaisella "sä et rakasta mua jos et nyt anna" -tyyppisellä itsesäälittelyn maksimoinnilla)


Nainen lyö miestä, tyypilinen skenaario:
- fyysisesti yleensä taspuolisia tai hyökkääjä jopa miestä heikompi
- taloudellisesti tasapuolisia, omat palkat ja tilit, ts. ei yleensä alisteista asemaa
- pelon ja hyvittelyn kierrettä ei ole, tai se on huomattavasti epäselvempää.
- naiset raiskaavat miehiä erittäin harvoin; tiedossani ei ole yhtään ainutta perheväkivaltatapausta jossa miestä olisi yritetty raiskata/vaadittu yhdyntään nyrkkien voimalla.

Yhteenvedettynä: On ihan hemmetin väärin lyödä puolisoaan, koskaan tai missään tilanteessa. On kuitenkin tosi perseestä väittää, että miehelle naisen tekemä väkivalta olisi aina yhtä vakava juttu kuin toisinpäin. Varmaan jostain löytyy sekin tapaus, jossa miehen alisteinen osa täyttää kaikki ne kriteerit, jotka edellä luettelin naisten kokoeman väkivallan ominaispiirteiksi, ainahan löytyy joku poikkeus.
Mainittakoon vielä disclaimerin omaisesti, että kyseessä on stereotyyppiset tapaukset, jonkilaiset vakiot, käsittelyn ulkopuolelle jäi täysin mm. lesboparien parisuhdeväkivalta. Kotiäiti ei myöskään ole tempaissut näitä asioita hatustaan vaan, öö, ihan tuolta yliopiston luentosaleista poiminut.

että RÄYH vaan.

torstai 15. huhtikuuta 2010

Kotiäidin parempi pannari

Gluteeniton ternimaitopannukakku

3 dl gluteenitonta vaaleaa jauhoseosta ("vehnäjauhoja", sunnuntaita tällä kertaa)
1 dl pähkinämurskaa (manteleita ja pekaaneja yleiskoneella jauhettuna)
0,75 dl raakaruokosokeria (meinasin tyrkätä intiaanisokeria, mutta sen maku on sen
verran distinktiivinen ettei välttis ois toiminut pähkinöiden kanssa)
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl ruususuolaa
n. 8 dl ternimaitoa
1 kananmuna (ternimaito oli ns. tokan päivän eli vaati taikinaan munaa)
n. 75 g sulatettua oivariinia (EI sitä pullohöskää, maistuu ihan kamalalle) tai voita

Sekoita kuivat aineet. Lisää maito, munat sekä sulatettu, jäähtynyt rasva. Kaada taikina leivinpaperille uunipellille ja paista 200-225 asteessa n. 45 minuuttia


Päälle liikörillä maustettua mansikkasurvosta ja vaniljajäätelöä

Mansikkasurvos:
0,5 l pakastemansikoita
3 rkl amaretto di saranno -likööriä

Anna sulahtaa hieman ja soseita esim. yleiskoneella.

Jätksi oli kaupasta :).

tiistai 13. huhtikuuta 2010

Aneemista pornokeskustelua

Kotiäitikin ennätti lukaista hesarin kuukausiliitteen pornojutun. Sanattomaksi veti.
Siis että dildoja tehdään ja myydään vain jotta saataisiin myytyä enemmän pornoleffoja?! Kotiäiti-raasu kun on aina kuvitellut dildojen olleen pikemminkin kovasti emansipatoorisia. Surinasauva takaa useimmille orgasmit yhdynnässäkin (koska, jos ette sattuneet tietämään, aika pieni osa naisista laukeaa ihan vaan siitä jyystämisestä). Eikä sitten tartte välttämättä pitää sitä mulkkua miestäkään, kun voi ostaa varamulkun kaupasta (har har). Koko kysymyksenasettelu tuntui olleen tarkoitushakuisesti "mitä ikävää porno on aiheuttanut sinulle", sen sijaan että olisi selvitetty mitä kivaa tai positiivista pornosta voi seurata.


Ylipäätään koko artikkelin asenneilmasto oli sellainen "onpa se porno kauheaa ja miten se nyt silleen kaikkia poikia kiinnostaa". Nii-in, ihan totta. Kotiäitiä ei voisi kieltämättä vähempää kiinnostaa tuijottaa kuinka joku perusbarbi revittelee tussuuan niin että kohta kitarisatkin näkyy. Mutta ei se tarkoita etteikö iso osa muusta maailmasta voisi pitää niitä revitettyjä pillakoita ihastuttavan kiihottavina. Ja että siinä olisi lopulta jotain oleellisesti outoa.


Porno ei myöskään IMO ole aukottomasti ja aina vaaratonta. Antaahan se, ihan totta, varsin käsittämättömän kuvan ihmisten seksielämästä. Ass to Mouth ei ole suositeltavaa kenellekään, harva nainen todellisuudessa tykkää mällien heitosta naamalle, perspanot jakaa noin naisten mielipiteitä aika rankasti, harva toivottaisi kaikki ohikulkevat miehet samoille liukkaille, jne.
Erityisesti ylläoleva on ongelmallista siinä tapauksessa jos pornon kuluttaja ei näe, kuule tai lue mitään muuta tapaa toimia vaikkapa kirjallisuudesta. Useimpien ihmisten luulisi ymmärtävän, että näytelty on näyteltyä ja lavastettu kuva on teeskentelyä. Ikävä kyllä vuodet ovat tehneet kotiäidistä alentuvasti ihmismassoihin suhtautuvan pessimistin. Ei siis pidä odottaa liikoja ihmisten ymmärryskyvystä.

Jos minulta kysyttäisiin lukioissa ja ammattikouluissa pitäisi opettaa kriittistä medialukutaitoa - porno mukaanlukien. Mutta koska porno on niin rumaa ja kauheaa niin sen kriittistäkään käsittelyä ei taideta kouluissa hyväksyä.

Voi porno.

maanantai 22. helmikuuta 2010

Miesten raiskauksista

Kotiäiti sitten makoili viime yönä umpihereillä kuopuksen nyyhkiessä puhkevia hampaita. Ja ehti miettiä kaikenlaista. Joitakin mysteerisiä latuja pitkin päädyin miettimään raiskaustraumoja ja joudoin toteamaan tietäväni yhtä ja toista raiskattujen naisten trauma/selviytymistarinoista, mutta en skeidaakaan raiskattujen miesten kokemuksista.

Päädyin lukemaan kokemuksia mm. täältä - osasin kyllä odottaa, että raiskaus on ehkä rankimmasta päästä kokemuksia sukupuolesta riippumatta, mutta jotenkin lukemani silti järkytti. Ehkä erityisesti siksi, että vaikka raiskatuilla naisillakin on ongelmia saada tukea toipumiseen, niin raiskatut miehet ovat sitten vielä pahemmin yksin. Myös uhrien määrä oli shokki - että joka viides amerikkalinen raiskattu on mies.

Miesten traumat ovat ilmeisesti aika pitkälle samansorttisia kuin naistenkin, parilla erotuksella: Miesten ei tarvitse pelätä raskautta, mutta miesten kroppa voi "tehdä tenän" ja raiskausakti aiheuttaa paitsi erektion myös ejakulaation. Uhrille se on sitten tosi paska tilanne, sillä moni arvelee alitajuisesti tuolloin halunneensa raiskausta/että olivat sitten kiihottuneita tms. Aika karua.

...Äh, elämä. Kotiäiti palaa aiheeseen seuraavan lastenhoitobreikin yhteydessä.

Jäin miettimään miksi mulla oli mielikuva, että miesten raiskaukset ovat huomattavasti harvinaisempia? Olisiko täällä pohjolassa vähemmän keissejä vai vaikeneeko täällä raiskatut miehet vieläkin tiukemmin kuin naiset?

keskiviikko 20. tammikuuta 2010

väkivaltainen lajimme

Kotiäiti on yrittänyt lukea kirjaa (sen mitä nyt sohvalla kaksi kuumepotilasta kainalossa ylipäätään pystyy). Aiheena on ihmismiesten ja simpanssiurosten väkivalta (toisiaan kohtaan, naaraitaan kohtaan). Kyseinen Demonic Males –
Apes and the Origins of Human Violence (By Richard Wrangham and Dale Peterson) on ollut aika karua luettavaa vaikken ole paljon alkua pidemmällä.

- Simpanssiäijät (joskus myös naaras tai pari muassaan) kyttäävät kunnes naapurilaumasta irtoaa joku ja käyvät pieksemässä suojattoman yksilön hengiltä - sen omalla reviirillä
- Yhteinen tausta (esim kahdella laumalla yhteinen alkuperä) ei estä väkivaltaa, päinvastoin suorastaan näyttäisi yllyttävän tuhoamaan moiset luopiot kokonaan.
- Väkivallalla ei ole mitään tekemistä ravinnonhankinnan kanssa, ei niillä edes yleensä syödä; tarkoitus on vain ja ainoastaan vihollisen vahingoittaminen.
- Hyökkäyksiä johtaa lauman pomo, pahimpia sakinhivuttajia ovat kuulemma nuoret juuri aikuusuuden kynnyksellä olevat urokset.
- Kiimainen simpanssinaaras kieltäytyy seksistä vain äidinpuoleisen veljensä kanssa, mutta eihän nyt "ei" ole mikään vastaus niillekään. Veli jos toinenkin vain pieksää siskonsa joko alistumaan seksiin tai tajuttomaksi ja raiskaa.

...Mitä pidemmälle luen sitä vakaammin mietin että miksi vihtorissa emme ole enemmän Bonobonojen aka kääpiösimpanssien kaltaisia. Siis ne toisinaan kahdella jalallakin tepastelevat hoikat simpanssit, jotka elävät matriarkaattisessa vapaan rakkauden ja iloittelun yhteisössä. Mutta eihän sitä tarvitse ihmetellä, oikeasti. Arvatkaa kumpi on tehokkaampi tapa itsekkäille geeneille levitä: a) rauhallinen "naidaan ja syödään ja ollaan kaikkien kavereita" -linja vai b) "tapa muut urokset ja raiskaa kaikki näkemäsi naaraat"? Ei ehkä tarvitse ihmetellä myöskään miksi bonobot ovat äärimmäisen uhanalaisia...

Onneksi osa nykyisistä ihmisuroksista on valinnut (tietoisesti?) jonkilaisen keskitien, geeniensä levittämisen pitämällä huolta naaraastaan ja tämän jälkikasvusta.